Image

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan vai uskonrauhan rikkominen? Tutkija Tuomas Äystö ruotii Suomen lain uskonto-ongelmaa

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan vai uskonrauhan rikkominen? Tutkija Tuomas Äystö ruotii Suomen lain uskonto-ongelmaa
Pykälä uskonrauhan rikkomisesta lisättiin lakiin 90-luvun rikoslain uudistuksessa. Uskontotietieteilijä Tuomas Äystö luopuisi siitä kokonaan.
Julkaistu: 25.11.2021

Suomen rikoslaki sisältää pykälän uskonrauhan rikkomisesta. Siinä kielletään Jumalan tai uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämän asian pilkkaaminen sekä jumalanpalveluksen häirintä. Millaisista teoista tuomioita käytännössä annetaan?

Enimmäkseen nettikirjoittelusta, esimerkiksi jos kirjoitetaan jotain vihamielistä muslimeista. Yleensä tätä pykälää käytetään kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälän kaverina. Tekstityylistä ja sisällöstä riippuen kirjoitus voidaan tulkita joko uskonrauhan rikkomiseksi tai kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Ovatko tuomiot olleet johdonmukaisia?

Aika hankala on sanoa, miksi jotkut tapauk­set etenevät ja toiset eivät. Tätä aikaa luonnehtii se, että netissä on paljon viestejä, jotka voisi tulkita loukkaaviksi ja vihamielisiksi. Syytteen nosto liittyy yleensä kirjoituksen näkyvyyteen. Poliitikon loukkaava nettikirjoitus on näkyvämpi kuin jonkun random tyypin kirjotus, vaikka sisältö olisi sama.

Lisäksi ei ole aina selvää, miksi jotkut teot tulkitaan uskonrauhan rikkomiseksi ja toiset kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

YK:n ihmisoikeuskomitea on useamman kerran pyytänyt Suomea poistamaan uskonrauhan rikkomisen laista, koska YK:n mielestä se rajoittaa sananvapautta. Onko pykälä ajantasainen tai edes tarpeellinen?

Lakia on puolustettu muun muassa uskonnonvapaudella. Useammin asiantuntijat ovat kuitenkin sillä kannalla, että sen, mikä siinä laissa on hyvää ja tärkeää, voisi kattaa kiihottamispykälällä.

Oma kantani on myös, että kiihottamispykälä voisi hyvin riittää.

"Suomessa on noin 120 rekisteröityä uskonnollista yhdistystä, periaatteessa ne kaikki ovat suojelun piirissä. Tuomioita on jaettu kuitenkin vain islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden loukkaamisesta," Tuomas Äystö sanoo.

Laki uskonrauhan rikkomisesta on olemassa useassa Euroopan maassa, mutta vain harvassa jaetaan enää tuomioita. Miksi näin?

Noin puolessa Euroopan maista on laissa tällainen pykälä, mutta vain kourallisessa jaetaan tuomioita. Suomen ohella tällaisia maita ovat esimerkiksi Italia, Saksa ja Puola. Enimmäkseen tuomiot eivät ole Euroopassa tätä päivää.

Keskeinen syy siihen, miksi Suomessa tuomioita edelleen jaetaan, on lain tuoreus. Pykälä lisättiin lakiin 90-luvun rikoslain uudistuksessa. Sen takia ei voi kovin helposti vedota siihen, että se olisi tällaista vanhaa kuollutta lain kirjainta.

Yhteiskunnallista eroa on vaikea sanoa. Suomenhan on monesti sanottu olevan muihin pohjoismaihin verrattuna vähemmän maallistunut. Se voi selittää sitä, miksi edelleen 1990-luvulla haluttiin säätää laki, joka tällaisella kristillisellä twistillä suojelee uskontoa.

Miten laki suhtautuu muihin uskontoihin?

Pykälää voi soveltaa kaikkiin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin ja luterilaiseen sekä ortodoksiseen kirkkoon. Suomessa on noin 120 rekisteröityä uskonnollista yhdistystä, periaatteessa ne kaikki ovat suojelun piirissä.

Suomessa tuomioita on jaettu kuitenkin vain islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden loukkaamisesta. Se johtuu siitä, että ne ovat suomalaisille tutuimpia.

Uskonrauhan rikkomis -pykälän käyttö edellyttää sitä, että oikeusoppineet, käytännössä tuomarit, arvioivat, mikä on jonkun uskonnon näkökulmasta loukkaavaa. Tuomio annetaan sen pohjalta, mikä on vähän erikoista. Toki arvioinnin apuna on käytetty alan tutkijoita.

"Miksi poliittiset näkemykset ovat vähemmän suojeltuja kuin uskonnolliset vakaumukset?"
Tuomas Äystö

Miksi uskonnolla on Suomen laissa tällainen erikoisasema?

Kyllähän se vähän outoa on. Miten uskonto poikkeaa vaikkapa politiikasta?

Miksi poliittiset näkemykset ovat vähemmän suojeltuja kuin uskonnolliset vakaumukset? Moni sanoisi, että uskonnollinen vakaumus on jotenkin perustavanlaatuisella tavalla henkilökohtaisempaa. Tämä kysymys jakaa tutkijoita voimakkaasti. Jotkut ovat sitä mieltä, että uskontoa ei pitäisi nähdä tällaisena erityislaatuisena asiana, osa taas pitää sitä perusteltuna.

Olet tutkinut myös uskonnon roolia politiikassa, viimeisimpänä uskontoon viittaavia puheenvuoroja eduskunnan täysistunnoissa. Mitä siellä on selvinnyt?

Tämä on vielä meneillään oleva tutkimushanke, mutta alustavia tuloksia on jo saatu.

Eduskuntapuheessa uskontoon viitataan aika vähän. Eniten sen nostavat esiin, ei niin yllättävästi, kristillisdemokraatit. Mutta heilläkin suurin osa puheesta on täysin uskontoon liittymätöntä.

Tietyissä aiheissa uskontoa ei kuitenkaan voida eduskunnassakaan sivuuttaa. Sellaisia aiheita ovat esimerkiksi avioliittolain muutokset, kirkkolaki, abortti ja vanhemmuus. Kaikki tällaisiin perimmäisinä pidettyihin arvoihin liittyvät aiheet. Näissä aiheissa uskontoon viittaavat useimmin kristilliset ja seuraavaksi perussuomalaiset, mutta kaikki muutkin puolueet jonkin verran.

Millainen rooli uskonnolla on ylipäätään nykypolitiikassa?

Periaatteessa kristillisdemokraateilla olisi paljonkin kasvupotentiaalia siitä näkökulmasta, että Suomessa on kuitenkin satojatuhansia konservatiivisia kristittyjä. Heidän näkökulmastaan suurin ongelma on se, että heillä on tosi paljon syitä äänestää muita puolueita. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset ovat historiallisesti äänestäneet keskustaa tai kokoomusta. KD on myös voimakkaasti profiloitunut seksuaalivähemmistökysymyksiin. Suomen Kuvalehti kirjoitti kesällä puolueen sisäisestä kyselystä, jonka mukaan myös puo­lueen jäseniä itseään häiritsee se, että kaikki huomio kiinnittyy Päivi Räsäseen. Tällaiset haasteet osaltaan varmistavat sen, että KD todennäköisesti pysyy pienenä puolueena eikä kasva samanlaiseksi valtapuolueeksi kuin vastaavat puolueet Euroopassa. Suomen kristillisdemokraatit on tällainen pieni konservatiivikristittyjen vastakulttuuriliike.

Miten uskonto näkyy muilla yhteiskunnan osa-alueilla?

Esimerkiksi suomalaisessa mediassa uskonnon näkyvyys on noussut. Vaikka yhteiskunta muuten maallistuu, niin uskontotutkija Teemu Taira on selvittänyt, että Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa uskontoon viittaaminen on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana.

Miksi?

Usein selitykseksi tarjotaan sitä, että koska ihmiset ovat vähemmän uskonnollisia, niin uskonto on siitä syystä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Uskonto on ikään kuin pähkinä, joka pitäisi ratkaista.

Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä.

Kommentoi »