Apu

Keväästä sekaisin - nyt on paras hetki kevätseurannalle



Keväästä sekaisin - nyt on paras hetki kevätseurannalle

Talvi pitää vielä pintansa Etelä-Suomessakin, mutta pakkasöistä ja lumesta huolimatta luonnossa tapahtuu jo kaikenlaista.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Petri Mulari

Hankikanto on kestänyt hyvin pakkasyönä pienten jalanjälkien painaumat. Minkki vai citykani? Ei ainakaan rusakko. Sitä pohdimme yhdessä ympäristösuunnittelija Heikka Marttila-Tornion kanssa. Marttila-Tornio on puheenjohtajana Luonto-Liiton luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaostossa.

Kävelemme varhain aamulla Helsingin Lammassaaren pitkospuita pitkin. Maaliskuinen pakkasaamu on valoa, hangen ripinää ja saaren rantaviivan puista kuuluvaa lintujen ääntelyä.

Aurinko alkaa näyttää voimansa, ja sen lämpö tuntuu kulkijan poskipäissä.

– Vaikka vielä on kylmä, luonnossa tapahtuu monenlaista. Metsään mennessä voi kuulla jo tiaisten ja rastaiden ääntelyä, ja pöllöjen keväthuhuilu alkoi jo helmikuussa, Heikka sanoo.

Kun ensimmäisen aurinkoisen kevätpäivän lämpötila kipuaa kymmenen asteen tuntumaan, metsät ovat jo täynnä linnunlaulua, ja puiden silmut ovat pinkeinä puhkeamaan lehdiksi.

Tänä vuonna kaivataan havaintoja "unohdetuista"

Luonto-liiton jokavuotiseen kevätseurantaan on tullut jo monia havaintoja, vaikka ilmoitusten tahti liiton nettisivuilla kiihtyy vasta huhtikuussa.

Kevätseurannalla on joka vuosi oma teemansa, ja tämän vuoden teemana ovat havainnot kevätseurannan unohdetuista.

– Kaipaamme erityisesti havaintoja tervapääskystä, siilistä, lepakosta, rantakäärmeestä ja mustikan kukinnasta.

Jo 42 vuotta järjestetyllä kevätseurannalla on huvin lisäksi myös tieteellistä hyötyä. Tiedot kerätään Luonnontieteelliseen keskusmuseoon.

– Havainnot ovat tärkeitä, sillä niistä saadaan tutkimustietoa muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoon.

Ensimmäinen kyy nähtiin jo

Yksinäinen kyy nähtiin Turun suunnalla jo palmusunnuntain viikonloppuna.

– Koiraskyyt saattavat herätä horroksesta jo maaliskuussa. Ne tulevat lekottelemaan lämpöön ja palaavat ilman viiletessä takaisin pesään ja vaipuvat vielä horrokseen, Heikka sanoo.

Häntä kiinnostavat erityisesti sammakkoeläimet, mutta Lammassaaren ruovikoista ei kuulu vielä mitään kurnahtelun tapaistakaan.

Sen sijaan mustarastas hyppelee pusikon juurakoissa etsien syötävää ja tiaiset pyrähtelevät puissa.

– Tuolla sinitiaispariskunta laittaa jo kuntoon pesäpönttöä, Heikka näyttää puussa olevaa linnunpönttöä.

Toinen sinitiainen menee sisälle pönttöön, toinen jää odottelemaan vuoroaan oksalle. Pesänrakennus on yhteistä puuhaa, eikä silloin sovi turhia lauleskella. Tosin lintujen laulu ei ole koskaan turhaa, sillä laulamalla ne puolustavat reviiriään.

Joutsenet tulivat jo

Yksi takuuvarma kevään merkki on varisten kokoontumisajot. Siellä täällä lehahtelee variksia, ja kun raakkuna alkaa, se tarkoittaa, että pesäreviiriä tarkkaillaan tiukasti.

– Tuolla lentää yksi varis risu suussaan. Varis on varsin fiksu lintu, ja se on sopeutunut hyvin kaupunkiluontoon. Kuten moni muukin laji nykyään.

Kiipeämme lintutorniin ja kaukana valkoisen jäälakeuden takana, Vanhankaupunginlahden sulassa näkyy valkoisia liikkumattomia möykkyjä.

– Ne ovat ensimmäisiä paluumuuttajia, laulujoutsenia.

Muutama joutsen oikaisee kaulansa. Näky on jotenkin suomalaiskansalliseen kuvastoon kuuluva, majesteetillisen ylväs.

Punatulkut kadonneet

Ylikiimingistä kotoisin oleva Heikka on harrastanut luonnon seurantaa pikkupojasta lähtien. Hän on vuosien varrella havainnut muutoksia, joita ei soisi havaittavan.

– Kotiseudullani oli takavuosina enemmän punatulkkuja ja hömötiaisia, nyt en muista nähneeni niitä vähään aikaan.

Uutinen Euroopan lintukannan alenemisesta on hälyttävä. Lintujen häviäminen johtuu hyönteiskadosta.

– Mitä vähemmän hyönteisiä, sitä vähemmän lintuja. Se vaikuttaa paljon elinympäristöömme.

Metsien rakenteen muutos on yksi kielteisistä ilmiöistä.

– Metsien yksipuolisuus ja soiden ojittaminen ovat yksi ympäristömuutos, joka vaikuttaa kasvillisuuteen ja eläimistöön. Lajistoon vaikuttaa suotuisasti ympäristön vaihtelevuus kuten sekametsät. Esimerkiksi haapa on merkki metsän monipuolisuudesta.

Heikka pysähtyy Lammassaaren katselulavalle ja näyttää kuvaa pikkuisesta linnusta, viiksitimalista.

– Se on ruovikoiden lintu, hän kertoo.

Viiksitimalia ei nyt näy, sen sijaan kaksi oravaa juoksee peräkanaa ylös puunrunkoa ja takaisin maahan kevätvalosta aivan sekopäisinä.

Valo herättää aistit ja lisääntymisvietin, olipa kyse mistä tahansa eläimestä.

Paras aika kevätseurannalle

Vanhankaupunginkoskessa uiskenteli vielä aamuvarhain näyttävä pariskunta, kaksi isokoskeloa, mutta palatessamme takaisin ne ovat ottaneet siivet alleen ja lennähtäneet muualle.

– Koskikaran voi nähdä hyppelevän kosken kivillä, mutta juuri nyt niitäkään ei näy, Heikka sanoo.

Varma merkki kevään etenemisestä on, kun kosken yltä alkaa kuulua tiirojen kirahtelua. Tiira tekee syöksyjä koskeen ja nousee vedestä ylös kiiltävä pikkukala suussaan.

– Nyt on juuri paras aika tulla mukaan kevätseurantaan. Se jatkuu kesäkuulle asti, ja havaintoja ympäri maata tarvitaan. Saamme vuosittain yleensä 10 000 havaintoa, mutta lisä ei ole pahitteeksi, Heikka kannustaa kansalaisia.

Luonto-Liiton sivuilta löytyy oma kevätseuranta Pohjois-Suomelle, jossa talvi jatkuu etelää pidempään ja lapsille on oma seuranta.

Lisätietoja kevätseurannasta www.kevatseuranta.fi

Julkaistu: 10.4.2018