Apu

Kevään perhoset lentävät jo – Katso upeat kuvat luonnon ilotulituksesta keskipäivän auringossa

Kevään perhoset lentävät jo – Katso upeat kuvat luonnon ilotulituksesta keskipäivän auringossa
Kesään on vielä reilusti matkaa, kun ensimmäiset perhoset aloittavat lentonsa. Monet niistä ovat mestareita naamioitumaan.
Julkaistu: 3.5.2021
Neitoperhonen.

Aurinko paistaa rakennuksen seinään, ja lumi on sulanut rakennuksen edustalta. Neitoperhonen ottaa aurinkoa siivet levällään ikkunanpuitteella.

On sen verran viileää, ettei perhonen lähde lentoon, vaikka kuljen vierestä.

Ojanvarren pajuissa kissat ovat vielä valkoisia, ne alkavat kukkia vasta viikon tai parin päästä.

Kirkkaankeltainen sitruunaperhonen lepattelee ympäriinsä etsien mesilähteitä, joita on vielä kovin vähän, tai vaaleankeltaista naarasta, joita näkyy kauempana.

Ne parittelevat vasta talvehdittuaan, ja koiraan saavutettua naaraan ne pyörivät toistensa ympärillä ja katoavat pensaikon suojaan.

Sitruunaperhonen lähtee lentoon ensimmäisten joukossa maalis-huhtikuussa.

Metallinhohtoa

Nokkosperhonen lähtee lentoon jaloistani ja laskeutuu pienen matkan päähän kulottuneeseen heinikkoon. Se on vielä komean värinen, vaikka siivet ovatkin jo kuluneet ja siniset helmiäistäplät siiven reunalla haalistuneet. Onhan perhosella ikää jo yhdeksän kuukautta.

Tutkin koivujen jäkäläisiä runkoja tarkasti. Ehdin silmäillä vain muutaman rungon, kun jo löydän ensimmäisen perhosen.

Vajaan sentin mittainen isopäistärkoi kuuluu pikkuperhosiin. Sen siivet kimaltavat metallinhohtoisen violetteina. Kun ensimmäisen löytää, silmä herkistyy näkemään niitä useita.

Isopäistärkoi on pienenpieni kevään perhonen, joka kuoriutuu jo huhtikuussa.
Nokkosperhonen on jo kulunut, sillä perhosella on ikää kahdeksan kuukautta. Se ei siis ole mikään päivän perhonen.

Perinteisesti perhoset jaetaan suur­perhosiin ja pikkuperhosiin. Jako ei mene suoraan koon mukaan, sillä suurin pikkuperhosemme, puuntuhooja, on lähes kahdeksan sentin siipivälillään moninkertaisesti pienintä suurperhostamme, siipi­väliltään yksitoistamillistä kääpiömittaria suurempi.

Pikkuperhosia tuntuu olevan liikkeellä. Löydän useita metsäkevätkoita, jänötalvikääriäisen ja violetin väreissä hohtelevan isopäistärkoin. Missä piilottelevat kevään suurperhoset?

Jänötalvikääriäinen on yleinen huhtikuun perhonen, jolla on hyvä suojaväri.

Huhtiyökkönen jää helposti huomaamatta

Ensimmäisenä suurperhosena säväyttää huhtikuun nimikkoperhonen, huhtiyökkönen. Se on suurikokoinen yöperhonen, jonka siipiväli on noin viisi senttiä.

Koostaan huolimatta sen ohi kävelee helposti, sillä perhosen vaaleanharmaakuvioiset siivet sulautuvat saumatta jäkäläiseen koivunrunkoon.

Siipiväliltään lähes viisisenttinen käherämittari on melko suuri perhonen. Naaras on koirasta kookkaampi, niin kuin yleensä perhosten maailmassa. Vaikka naaraalla on täysikokoiset siivet, se ei juuri lennä, sillä sen siivet ovat pehmeät. Sillä pitää olla keino saada koiras löytämään olinpaikkansa.

Huhtiyökkönen on huhtikuun nimikkoperhonen. Se on kookas, kauniin harmaakuvioinen yökkönen.

Käherämittarinaaras käyttää samaa konstia, jota ihmistenkin maailmassa käytetään: se vetää koiraita puoleensa houkuttelevalla tuoksullaan.

Naaras erittää illalla feromonia eli houkutustuoksua, jonka koiras aistii tavattoman herkillä tuntosarvillaan. Se seuraa tuoksujälkeä naaraan luo, ja suku pääsee jatkumaan.

Käherämittarit jatkavat sukuaan jo huhtikuussa.

Hurahdin perhosten maailmaan jo kuusivuotiaana, kun aloin kerätä perhosia. Myöhemmin harrastus jäi, mutta mielenkiinto ei.

Perhosten tavaton monimuotoisuus, kauneus ja elintapojen runsaus kiinnostavat edelleen.

Ja aina se kevään ensimmäinen perhonen jaksaa sävähdyttää.

Kommentoi »