Apu

Kevääksi kotiin

Kevääksi kotiin

Lintujen muutto tuhansien kilometrien päähän ja takaisin on luonnon vaikuttavimpia näytelmiä. Matka on vaaroja täynnä, mutta yhteistyöllä ja erehtymättömällä suuntavaistolla siitä selvitään.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Juho Rahkonen
Mainos

Eräänä keväisenä aamuna kauan odotettu hetki vihdoin koittaa. Merenlahdelta ruovikon takaa kuuluu eloisa kalkatus – hanhet ovat saapuneet!

Suomessa pesivistä noin 240 lintulajista suurin osa, 75 prosenttia, on muuttolintuja eli ne viettävät kesänsä ja talvensa eri maissa.

Muuttolintujen matka taittuu keskimäärin 50–80 kilometriä tunnissa. Etenemisvauhdilla mitaten linnun muuttomatka vastaa suunnilleen sitä, että lähtee Suomesta autolla ajelemaan etelään päin. 

Linnuilla on se etu, että ne pääsevät etenemään kirjaimellisesti linnuntietä. Matka on silti pitkä ja raskas.

Tuulella on ratkaiseva merkitys muuttomatkan edistymisessä. Linnut muuttavat mieluiten myötätuulessa, koska silloin säästyy energiaa, ja matkakin luistaa vauhdikkaammin. 

Jokainen polkupyörällä ajanut tietää, kuinka viheliäistä vastatuuleen polkeminen on. Sama pätee muuttolintuihin: ne ovat kevyitä, ja tuuli vaikuttaa niihin voimakkaasti. Vastatuulen vallitessa onkin paras laskeutua maahan odottamaan suotuisampia olosuhteita.

Pohjoiseen matkaavat kurjet ilmestyvät Suomen taivaalle huhtikuussa. Jättikokoisten lintujen lento on upeaa katseltavaa.

Muuttolintuja on moneen lähtöön. Monet lokit ja joutsenet muuttavat vain hieman Suomea etelämmäksi Itämeren salmiin, kun taas lapintiira painelee pitkillä siivillään yli 10 000 kilometrin matkan Etelä-Afrikkaan asti. Myös kookkaimpiin petolintuihimme kuuluva sääksi eli kalasääski muuttaa kauas tropiikkiin.

Kevään ensimmäisiä muuttolintuja ovat harmaalokki, merilokki ja pulmunen. Leutoina talvina niitä ilmestyy Suomen puolelle jo helmikuussa. 

Maaliskuussa lajivalikoima kasvaa kohisten, kun seuraan liittyvät muiden muassa kansallislintumme joutsen, töyhtöhyyppä, kottarainen, kiuru ja telkkä.

Sirojen ja pitkäsiipisten tiirojen muuttomatkat venyvät jopa 10 000 kilometrin mittaisiksi.

Alkukevään muuttolintujen aikataulu riippuu suuresti säästä ja lämpötiloista. Pääjoukkojen saapumisajoissa voi olla eri vuosina jopa kuukauden ero. 

Linnut tekevät lähtöpäätöksensä talvehtimismaansa säiden perusteella. Kun esimerkiksi Espanjassa alkaa olla kunnolla kevään tuntua, muuttolinnut nostavat kytkintä – mutta ne eivät voi tietää, millaiset säät Suomessa on niiden saavuttua perillä.

Jos matkan varrella maa on lumen peitossa, muuttolinnut saattavat pysähtyä lepäilemään tai jopa kääntyä takaisin. 

Minulle paras merkki kevään lintumuuton alkamisesta on aina ollut se, kun ensimmäisen kerran erotan luonnon äänten seasta peipon liverryksen. 

Peippo on Suomen yleisimpiä lintuja, ja sen laulu hakee riemukkuudessa vertaistaan. Edes takatalvi ei lannista kauniin punertavaa pikkulintua.

Peipon ensisäkeet kuullaan usein jo maaliskuussa, mutta viimeistään huhtikuun alussa se, ja monet muut laululinnut, alkavat hallita metsien sekä pihojen äänimaisemaa. Pelloilla äänekkäintä konserttia vetelee yleensä kiuru.

Rengastuksella hankitaan tietoa muuttolintujen liikkeistä. Kuva on Hangon lintuasemalta.

Lintujen kevätmuuton kiihkeintä aikaa on huhti–toukokuu, jolloin saapuvat suuret vesilintujen parvet. On mahtava tunne, kun kevätretkellä kuulee yhtäkkiä taivaalta kantautuvan kurjen kirkaisun. 

Kerran suolla kurjet sattuivat liitämään ylläni niin, että näin ensin niiden suuret varjot, ja vasta sitten kuulin äänen. Jättimäinen kurki muistuttaa profiililtaan muinaista lentoliskoa, ja tunsin melkein saapuneeni johonkin esihistorian hämärään, dinosaurusten hallitsemaan maahan.

Lintuharrastajien tähtihetkiä on arktisilla alueilla pesivien hanhien ja muiden vesilintujen muutto Suomen ohi pohjoiseen. Luontokuvaajana en tiedä juuri mitään niin vaikuttavaa näkyä kuin tuhansien lintujen lento taivaalla. 

Tällaisissa suurparvissa näkyy etenkin valkoposkihanhia, jotka ovat viime vuosina runsastuneet muun muassa Helsingin seudulla. 

Pitkällä muuttomatkalla lintuja auttaa ryhmän tuki. Isot linnut, kuten kurjet ja hanhet, lentävät auramuodostelmissa. Edessä lentävän linnun taakse syntyy siivenkärjen kohdalle ilmapyörre, joka helpottaa takana tulevan etenemistä. Parvi myös tuo turvaa pedoilta. 

Muuttolinnuille on kehittynyt tarkka suunnistustapa jo kauan ennen karttoja, kompasseja tai satelliittipaikannusta. Niiden aivoissa on pieniä, millimetrin miljoonasosan kokoisia kiteitä, joiden suunta kääntyy magneettikentän muutosten mukana. Näin linnut pystyvät koko ajan aistimaan, missä on pohjoinen ja etelä.

Sääksi on kalaa syövä petolintu, joka elää lähes kaikkialla maailmassa. Suomen sääkset muuttavat talveksi Afrikkaan.

Koska muuttomatka on niin raskas ja vaarallinen, niin eikö lintujen olisi parempi viettää elämäänsä samalla alueella? Osa linnuista tekeekin niin, sillä noin neljännes linnuistamme on paikkalintuja.

Muuttolinnun elämäntavassa on se etu, että sillä pystyy löytämään kullakin hetkellä parhaan elinympäristön. Pohjoisessa on talvella liian kylmää, joten silloin kannattaa lentää etelään. Talvehtimispaikoilla on kuitenkin kesällä uhkana kuivuus ja ravinnon ehtyminen, joten pesimistä varten on hyvä palata pohjoisen kotiseudulle.

Ehkä perimmäinen syy siihen, miksi linnut muuttavat, löytyy maalaisjärjellä: Jos sinulla olisi selässäsi siivet, etkö silloin tällöin kokisi vastustamatonta halua liihottaa täältä Pohjolan pimeydestä etelän valoon ja lämpöön? ●

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen

Julkaistu: 5.4.2016