Apu

Keskonen tuo perheeseen pelkoja ja toivoa – Apu-tonni kirjaprojektille


Keskosvauvojen äidit Linda Suuronen ja Veera Laine kirjoittivat omien kokemustensa koskettamina lastenkirjan Pienen pieni pikkuveli. Se on tarkoitettu vertaistueksi kaikille keskosvauvan sisaruksille ja vanhemmille.
Kuvat Petri Mulari, Laura Emilia Lindgren

Kahden naisen ystävyys alkoi lapsuudesta ja itse asiassa jo Linda Suurosen ja Veera Laineen vanhempien ystävyydestä. Vuonna 1996 syntyneet 22-vuotiaat Linda ja Veera ovat kirjoittaneet nyt yhdessä kirjan Pienen pieni pikkuveli. Teksti on valmis ja kuvitus tekeillä, mutta kustantaja vielä puuttuu.

– Apu-tonni tulee hyvään tarpeeseen, jos kirja ilmestyy omakustanteena. Kirja on työkalu jokaiselle perheelle, johon on syntynyt tai syntymässä keskosvauva, Linda kertoo kotonaan Forssassa.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla sairaanhoitajana työskentelevä Veera on ajanut Forssaan yövuoronsa jälkeen ja ehtinyt nukkua ystävänsä luona pahimman väsymyksensä pois.

Veera on työnsä vuoksi tekemisissä jatkuvasti keskosvauvojen ja näiden vanhempien kanssa. Hän ja Linda ovat molemmat myös synnyttäneet keskosvauvan, samoin heidän kirjansa kuvittaja, viime vuonna keskoskaksoset saanut neljän lapsen äiti Laura Emilia Lindgren.

– Meillä on elämä mennyt aina samaan tahtiin, joten yhteinen kirjaprojekti tuntui alusta alkaen luontevalta, Linda ja Veera sanovat.

Linda Suuronen ja Veera Laine ovat itse saaneet keskosvauvat, ja kirja syntyi niistä kokemuksista. – Pienen pieni pikkuveli on lastenkirja koko perheelle, he sanovat.

Idea kirjasta kehkeytyi Veeran ajatuksissa vuosi sitten, ja hän tiesi Lindan pitävän kirjoittamisesta. Tämä innostui Pienen pieni pikkuveli -kirjan ideasta heti, ja tekstiä alkoi ryöpytä molemmilta.

– Olemme viettäneet yhteisiä kirjoitushetkiä, tehneet eri versioita, kirjoittaneet ja hioneet tarinaa monta kertaa. Välillä olen lukenut tekstiä työssäni sairaalan yövuorossa, ja hermo on meinannut mennä! Se, että olemme samalla aaltopituudella, on ollut iso etu yhteisessä projektissa, Veera sanoo.

Lindan Alvar-poika syntyi vain kilon painoisena raskausviikolla 30, ja Veeran Nooa-poika raskausviikolla 34. Hänen pikkuruisensa painoi 1 900 grammaa.

– Jouduin olemaan sairaalassa ennen Nooan syntymää kaksi kuukautta. Ne olivat pitkiä kuukausia, Veera sanoo.

Lindalla oli vaikea raskaus alusta alkaen, ja vauvalla epäiltiin monenlaisia vaivoja Downin oireyhtymästä alkaen.

– Oli helpotus, kun synnytys oli viimein käynnissä, ja Alvar syntyi terveenä, vaikkakin ennenaikaisesti.

"Hentoluisia linnunpoikasia"

Kirjan kuvittaja Laura Emilia Lindgren löysi sattumalta Instagramista Veeran ja Lindan perustaman Pienen pienet -sivuston ja kysyi heiltä, onko kirjalla jo kuvittaja. Ei ollut, ja yllätykseksi Veera oli ollut Naistenklinikalla harjoittelussa Lauran kaksospoikien syntyessä.

– Hän oli ollut mukana jo poikiemme ensihetkissä leikkaussalin vieressä ensihoitohuoneessa, ja näki vauvamme ennen meitä. Vauvoillamme alkoivat ongelmat jo 19. raskausviikolla, ja he syntyivät suunnitellulla sektiolla raskausviikolla 30+4. Painoa heillä oli 1 390 ja 1 255 grammaa, pituutta molemmilla 41 senttiä. Pieniä, hentoluisia linnunpoikasia, sellaisilta he näyttivät, Laura kertoo sähköpostitse kotoaan Porvoosta.

Hänelle lähteminen mukaan projektiin on ollut puhdasta terapiaa. Maalatessaan aiheesta kuvia hän työstää myös omia kipeitä kokemuksiaan.

Nuoret äidit tietävät kokemuksestaan, miten tärkeää vertaistuki on. Ei ole itsestään selvää, että keskosvauvan syntyessä kaikki menee hyvin.

– Kirjastamme on varmasti hyötyä vanhemmille, mutta myös sisaruksille. Jo opiskeluaikoinani eräs äiti totesi minulle, että keskosuudesta tulisi kirjoittaa lastenkirja. Sen avulla voisi selventää asioita esimerkiksi isommille sisaruksille, Veera sanoo.

Jokaisen perheen tarina on tietenkin erilainen, mutta tarinoissa on paljon myös yhtymäkohtia.

Joka viikko uusia tarinoita

Kirja alkaa keväästä. Tarinan esikoinen kävelee isänsä kanssa ulkona, ja he juttelevat vauvasta, jonka pitäisi syntyä perheeseen syksyllä. Vauva syntyykin kesällä, ja perheen tarina saa uuden käänteen.

Linda ja Veera miettivät tarkasti kirjan rakennetta, ja päätyivät yhteistuumin, että tarina etenee vuodenajasta toiseen. Tarinaa kuunteleva lapsi hahmottaa ne paremmin kuin kuukaudet.

– Kuvaamme lapsen tuntoja, kun hän kyselee äidin raskaudesta ja vauvan syntymästä. Kerromme myös keskoskaapista, johon liian aikaisin syntyvä vauva laitetaan, imetyksestä ja hetkestä, jolloin vauva pääsee kotiin. Eikä isänkään tuntoja unohdeta.

Kirjanteon aikana Veera ja Linda ovat saaneet sosiaalisen median kautta joka viikko uusia tarinoita.

– Niitähän on varsinainen tarinoiden kirjo! Tunnetasolla keskosen syntymä on selvästi näitä tarinoita yhdistävä asia. Nekin ovat kannustaneet projektissa eteenpäin, Veera sanoo.

Hän kertoo, että muutama keskosen saanut äiti on jo lukenut kirjan tekstin. Palaute on ollut kannustavaa.

– He ovat olleet liikuttuneita ja kertoneet lukeneensa tarinan myös lapsilleen.

Keskosuus on usein kriisi koko perheelle, siksi tiedon jakaminen perheen pienimmille on myös tärkeää.

Jokainen päivä on aarre

Lindan perheeseen syntyy tänä vuonna toinen lapsi. Raskausaika on sujunut Alvarin odotukseen nähden hyvin.

– Äitini antoi minulle Alvaria odottaessani huoneentaulun, jonka sanoman yritän muistaa.

Keittiössä olevassa taulussa on teksti: ”Älä unohda mikä aarre jokainen päivä on.”

Julkaistu: 19.1.2019