Image

Keskiluokka ei enää arvota ruokaa maun perusteella, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom

Keskiluokka ei enää arvota ruokaa maun perusteella, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom
Tulotaso, yhteiskunnallinen asema ja koulutus vaikuttavat siihen, mitä 2000-luvun suomalainen syö ja mitä hän ruokavalinnoillaan viestittää, sanoo professori Taru Lindblom.
Julkaistu: 21.1.2021
Kuinka luokkasidonnaisia ruokailutottumukset ja -valinnat tämän päivän Suomessa ovat?
Se on monimutkainen kysymys, mutta on selvää, että ruoka ei ole pelkästään henkilökohtainen valinta. Koulutus, yhteiskunnallinen asema ja tulotaso vaikuttavat siihen, mitä ihminen syö ja mitä hän ruokavalinnoillaan viestittää. Ruoka- ja muukin kulutustutkimus kohdistuu tyypillisesti taloudellisesti hyvin toimeen tuleviin ihmisiin ja keskiluokkaan. Tiedämme vähemmän pienituloisten tai vähemmän koulutettujen ihmisten ruokavalinnoista.
Minkä takia? 
Keskiluokkaisia ihmisiä on helpompi tavoittaa, ja he kertovat itsestään mielellään. Jos vakiintuneeseen tapaan lähetetään kyselytutkimuksia paperipostina kotiin, niin juuri keskiluokkaiset ihmiset vastaavat kaikkein aktiivisimmin. En siis tarkoita, etteikö kaikenlaisia ihmisiä yritettäisi tavoittaa, mutta se ei aina onnistu.
"Keskustelu ruoasta on polarisoitunut enemmän kuin konkreettiset ruokaostokset."
Ovatko suomalaisten ruokavaliot eriytyneet toisistaan viime vuosina? 
Meidän tutkimuksessamme on aineistoa noin kymmenen vuoden ajanjaksolta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ihan hirveän suuria muutoksia ei ole sinä aikana tapahtunut konkreettisissa ruokavalinnoissa, mutta niiden symboliikassa kylläkin. Keskustelu ruoasta on polarisoitunut enemmän kuin konkreettiset ruokaostokset.
Onko jokin tietty ruoka, joka on erityisen latautunut? 
Ennen sosiaalista asemaansa saattoi osoittaa muille valmistamalla esimerkiksi jotain hyvin kallista lihaa. Nyt tämä ei ole enää ensisijaisesti tai yksiselitteisesti arvostettua. Meidän tutkimuksessamme kaikista latautuneimpia näkemyksiä liittyy lihan tai kasvisruoan sijaan kuitenkin sus­hiin. Siitä on tullut ruokalaji, johon otetaan kantaa voimakkaasti ja jonka suhteen mielipiteet jakautuvat selkeästi. Monella on sushista mielipide, vaikka he eivät olisi koskaan maistaneet sitä. 
Eikö sushi olekaan uusi pizza, jota koko Suomi syö? 
Kyllä ja ei. Aineistomme mukaan aika harva suomalainen oli syönyt sushia vuonna 2007, ja aika harva siitä myöskään piti. Kymmenen vuotta myöhemmin moni oli maistanut sushia, mutta mielipiteet jakautuivat: sushi on monen suosikkiruoka, mutta sitä myös inhotaan. Sushi on hyvä esimerkki ruoasta, joka edustaa voimakkaasti toista kulttuuria ja muutosta itsessään. Perinteisestä suomalaisesta ruoasta tykkäävä saattaa esimerkiksi ajatella, että onko se mitään kunnon ruokaa, kun sehän on kylmää. 
Pelottaako ruokakulttuurin muutos suomalaisia? 
Kyllä se varmasti joitakin mietityttää. Aikanaan pizzaan liittyi saman tyyppisiä ennakkoluuloja kuin nyt sushiin. Että kohta mistään ei enää saa karjalanpaistia kun tulee tämä uusi muotiruoka ja muuttaa kaiken, että pitäisikö laittaa rajat kiinni uusilta ruoilta ja trendeiltä. 
Sushiin liittyy jännitystä myös ihan konkreettisena ruokalajina. Sitä pitäisi syödä puikoilla ja tuntea lisäksi erilaisia sääntöjä. Sushiateriastahan voi helposti syödä vaikka kokonaisen wasabipallon tai sen muovisen ruohokoristeen, jos ei tiedä, mitä on tekemässä. On luonnollista, että epävarmuuden tunteet herättävät ihmisissä vastustusta. Koulutettujen ihmisten ja ruokaharrastajien piirissä taas on tutkitusti tyypillisempää olla ennakkoluuloton. 
"Koulutetuissa piireissä on myös kulttuurista painetta sietää erilaisuutta ja olla avoin uusille kokemuksille. Ruoka on tästä hyvä esimerkki."
Eli nirsoilu on vähän junttia? 
Vallitsevan asenneilmapiirin mukaan kyllä. Tämä liittyy ajatukseen ruokakulttuurien tuntemuksesta kulttuurisena pääomana. Tällaisen pääoman myötä me älyllistämme ruokaa, eli emme pohdi sitä ainoastaan akselilla, jonka toisessa päässä on ”hyvä” ja toisessa ”huono”, vaan ateriaan liittyy monia erilaisia merkityksiä. Erityisesti koulutetuissa piireissä on myös kulttuurista painetta sietää erilaisuutta ja olla avoin uusille kokemuksille. Ruoka on tästä hyvä esimerkki.
 
Omat sosiaaliset ympyrät vaikuttavat siis aika paljon. Entä lapsuudenperheen ruoat, onko niillä vaikutusta aikuisuudessa? 
On kyllä, mutta usein jonkinlaisen mutkan kautta. Jossain vaiheessa halutaan tehdä asioita päinvastoin kuin omassa lapsuudessa on tehty, ja sitten huomataan, että tehdään kuitenkin ihan samalla tavalla. Saatetaan välttää lapsuudesta tuttuja ruoka-aineita, mutta kuitenkin koostetaan ateria samalla tavalla tai noudatetaan ruokapöydässä samantyyppisiä käytöstapoja. Ja ovathan ne lähtökohdat aina läsnä, että millaista ruokakasvatusta oman perheen asema ja taloudellinen taso on mahdollistanut. Onko totuttu pitämään rapujuhlia vai ei. Tietysti ruokaan liittyy myös fysiologisia rajoitteita, ei kaikki ole kulttuurista arvojen tai identiteetin ilmaisua. Kukaan ei ole allerginen oopperalle, mutta ravuille voi olla.
"Mitä ylempiin statusluokkiin mennään, niin sitä moraalisemmilla ja esteettisemmillä tavoilla ruokavaliota kehystetään, esimerkiksi kasvisruoan syömistä."
Mutta miksi ruokailutottumukset ovat nykyään niin poliittinen asia?
Eturyhmäpoliitikan rooli ihmisten elämässä on hälventynyt eivätkä esimerkiksi puolueet onnistu puhuttelemaan suomalaisia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Poliittinen mielenmaisema ja tapa osallistua on siirtynyt enemmän identeettipoliitikan puolelle. Arvoja ja mielipiteitä tuodaan esiin oman persoonan, elämäntyylin ja kulutusvalintojen kautta. Eli esimerkiksi juuri ruoan. 
Mikä on seuraava muutos? 
Mitä ylempiin statusluokkiin mennään, niin sitä moraalisemmilla ja esteettisemmillä tavoilla ruokavaliota kehystetään, esimerkiksi kasvisruoan syömistä. Mietitään erilaisia eettisiä vaikutuksia ja myös viestitään niistä ulospäin. Meille on hiljalleen myös rantautumassa ulkomailta fine dining -trendi, jossa huippukokit eivät ensisijaisesti pyri tekemään hyvänmakuista ruokaa, vaan tuottamaan kiinnostavia kokemuksia, tekemään ruoasta taidetta. On jännittävää nähdä, miten se Suomessa otetaan vastaan. Se, että maku ei olisi ensisijainen asia, olisi täydellinen paradigman muutos ravintola-alalla.
Taru Lindblom aloitti vuoden 2021 alussa Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professorina.
Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiöitä.
Kommentoi »