Image

Kesän mahdottomin asu



Kesän mahdottomin asu

On olemassa yksi kesäinen, rakastettu vaatekappale, jota Maria Veitola ei ylleen vedä.

 

Valkoisessa on tyyliä, oikein käytettynä. Kokonaan valkoinen asu on ehdottoman oikea valinta viattomille neitsyille ja muille yli-ihmisille. Jos olisin uskonnollinen johtajatar, pukeutuisin aina kokovalkoiseen. Maalliset murheet, niin kuin nuhraantuminen tai VPL, visible pantyline, eivät koskisi minua.

Valkoinen kauluspaita on aina tyylikäs. Sa­­moin valkoinen t-paita tai klassinen vaimonhakkaajapaita. Valkoisia tennareitakin voisin harkita – jos minulla olisi palvelija tai lenkkarihullu poikaystävä, joka hinkuttaisi rapaiset tossuni joka ilta hammasharjalla säihkyvän puhtaiksi. Mutta toisin kuin monet suomalaiset kanssasiskoni, pyrin välttämään valkoisia housuja loppuun asti.

Jos käsivarrellasi keikkuu kesäisin laukun sijasta päre- tai rottinkikori ja jalassasi on valkoiset housut, olet varmasti suomalainen nainen. En voi käsittää, mikä kummallinen himo täkäläisillä naisilla on kiskoa heti kesän tullen valkoiset housut jalkaan.

Kävin äitini kanssa muutama vuosi sitten kesäisellä kulttuuriretkellä Taidekeskus Salmelassa Mänty­harjulla. Muistan reissulta parhaiten Salmelan pihamaalla tepastelleen Leena Harkimon valkoiseen puuvillaan verhotun pyllyn. Olin äimistynyt. Jopa useaan kertaan presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla illan kuningattareksi ja valtakunnan tyylikkäimmäksi tituleerattu upea kansanedustaja ja bisnesnainen käytti valkoisia kesähousuja.

Minä en tajua valkoisia kesähousuja. Horiskaa mitä tahansa ”aina klassisesta merimieslookista” ja Minun Afrikkani -tematiikasta, mutta minä en voi ymmärtää housujen suosiota.

Osa syystä kuuluu kauppojen sisäänostajille. Kävin tarkastamassa tilanteen Sokoksessa. Melkein kaikilla mallinukeilla oli jalassaan valkoiset kesähousut. Mutta hyvänen aika, on niitä muunkin värisiä kesähousuja.

”Ne vaan näyttävät niin pirun hyvältä”, sanoo työkaverini, joka puolustelee valkoisia purjehdushenkisiä housujaan.

No jaa. Makuja on monia, ja hän on sentään laiheliini. Pahimmillaan valkoiset kesähousut ovat halpaketjusta ostetut leggingsit, joiden ohuen trikoon läpi näkyy joka ikinen selluliittimuhkura. Tiedän miehen, joka ei halua kulkea vaimonsa kanssa kaupungilla tästä syystä. Toki tässä tapauksessa vika on enemmän miehessä kuin housuissa, mutta silti. Come on.

 

Konseptina valkoiset kesähousut on täysin käsittämätön. Kesällä istutaan mahdollisimman paljon nurmikolla tai puistonpenkillä ja syödään sottaista ruokaa, niin kuin mansikoita, grillikylkeä ja jäätelöä. Jos järjellä ajatellaan, ei noita juttuja kannata tehdä valkoiset housut jalassa.

Yksi valkoisten kesähousujen ystävä sanoi minulle tuntevansa keväisin huutavaa valkoisten housujen kaipuuta, sillä talven jälkeen kaikki tummat värit ja erityisesti farkut tuntuvat hänen mielestään raskailta ja nuhruisilta ja valkoiset housut jalassa elämä tuntuu puhtaalta ja raikkaalta. Eikä raikkauden saavuttamiseen riitä khaki tai beige.

Mutta mitä raikasta siinä on, että standardikesäpäivän jälkeen housut näyttävät Jackson Pollockin maalaukselta? Kuinka monta kertaa olenkaan ollut puistopiknikillä, jossa jonkun on lähdettävä kesken ilonpidon kotiin, koska housuissa on kahvitahra, joka näyttää pissalta.

Vaikka onnistuisi olemaan istumatta lokinkakkaan tai röpöttelemättä päälleen elintarvikkeita, on valkoisten housujen raikkaana pitäminen aikamoinen taiteenlaji.

Olen omistanut elämässäni yhdet valkoiset housut. 90-luvun lopulla hengasin yhden kesän valkoisissa jäykästä puuvillakankaasta tehdyissä leveälahkeisissa merimieshousuissa. En ole mikään sottapytty, mutta harva se ilta hinkutin harmaanruskeaksi pinttyneitä housunlahkeita puhtaaksi kloriitin ja kynsiharjan avulla. Yksi kesä sitä huvia riitti.

Ehkä keskimääräinen suomalainen nainen on minua fiksumpi, sillä useimmiten valkoinen kesähousu on caprimittainen. Saattaa siinä säästyä katupölyn ja kuran tahroilta, mutta ei puoleen pohkeeseen ulottuva lahje tee pohkeesta kauniimpaa. Ellei sitten halua säärtensä näyttävän normaalia lyhyemmiltä ja paksummilta.

Luulen, että valkoisten kesähousujen suosio kärsisi radikaalisti, jos niitä käyttävät naiset tsekkaisivat hanurinsa peilistä ennen kylille lähtöä. Valkoisten housujen perusolemukseen kuuluu sekin, että pikkuhousut näkyvät niistä läpi – vaikka alkkarit olisivat puuterin väriset. Jopa Leena Harkimon pikkuhousut olivat nähtävissä kesähousujen lävitse taidekeskuksen pihalla. Ja se, että pikkuhousut pilkottavat housujen läpi, näyttää joko hyvällä tai huonolla tavalla törkeältä. Mutta ei koskaan tyylikkäältä.

Maria Veitola on helsinkiläinen toimittaja, joka vielä jonain päivänä kirjoittaa bestseller-elämäntaito-oppaan, jossa kerrotaan myös, että valkoinen uimapuku näyttää hyvältä vain kuivana.

Image 6-7/2011

Julkaistu: 30.8.2011