Image

Kesän kiinnostavimmat levyt


Pykäri, Bill Callahan, Hatchie ja JVG Oskari Onnisen levyarvioissa.

Bill Callahan: Shepherd in a Sheepskin Vest (Drag City)

Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Bill Callahan meni viitisen vuotta sitten naimisiin – ja lukkoon. Sen vuoksi Dream River -levyn seuraajaa saatiin odottaa vuodesta 2013. Nyt kun Shepherd in a Sheepskin Vest ilmestyy, se on jotain muuta kuin Callahanilta ehkä kaipasi: 20 kappaletta akustista ja ääriniukkaa folkia. Vaikeahko kokkare, vaikka Callahanin möhnäisen paksua ääntä noin yleensä söisi purkista. Muminasta päähän jää kummittelemaan kimiräikkösmäisyyksiä (”I got married / To my wife / She’s lovely.”) ja ylimaallisen tyhjentävää aforistiikkaa. (”I believe in destiny / Whoa, my destiny is swerving in the road in front me, drunkenly.”)

JVG: RATA/RAITTI (PME)

Lista asioista, joita Suomessa ei pääse tänä kesänä pakoon: Ilmiselviä jättihittejä (Ikuinen vappu ja Frisbee ja Spagettipyssyt melkein). Lite Bättren lätkäruotsin sana­koetta. Pete Parkkosta (hyvä fiitti), Ibeä (äh), Reino Nordinia herkkänä (hyvä), Evelinaa ”tuhmana” (eijeijei). ”Musiikin korvikkeen” eli David Guettan patonki-EDM:n suuntaan osoittelevia kappaleita (hyvä!). JVG:n kuudes levy on siis joka suhteessa JVG:n levy. Konsepti on hallussa. Kaikkea löytyy. Singlet ja sivuosumat erottaa kerrasta. Mörkö lyö sisään paitsi kun ei lyö. Lopullista singlekokoelmaa odotellessa tärkein kysymys kuuluu, moniko uutuuden biisi yltää bändin topkymppiin? Vastaus: harvempi kuin edellisiltä.

Pykäri: O (PME)

Kaikkea sitä. Pykärin uutuus on 18 kappaleen levy, jolla vierailevat kamarikuoro Ahjo Ensemblen lisäksi muun muassa F, Karina, Versace Henrik, Ringa Manner, Nick Triani ja Sandhja. Päälle se, että O on suunnattoman onnistunut albumi. Sitä kuunnellessa ei voi ymmärtää, mitä Mikko Pykäri on tavoitellut, mutta tuntee, kuinka hänen johdollaan epäkoherentti muuttuu koherentiksi – kuin kaksi miinusta plussaksi. Karinan kanssa tehdyt Odotan sua ja Aurinko ja kuu jatkavat siitä, mihin Regina viimeisellä levyllään jäi. F:n laulamassa Ei ollu koskaan -biisissä sämplätään samaista levyä. Ja kyllä, Lohdutus-singlellä lauletaan Loirin ufohavainnoista. Viimeistään siksi se on vuoden parhaita.

Hatchie: Keepsake (PIAS)

Tältä näyttää möhöansa: Hatchien eli australialaisen Harriette Pilbeamin Stay-kappale alkaa Underworldin Born Slippystä viedyillä säksähdyksillä. Kuvio on tuttu muustakin viime vuosien indierockista. Uudet ihmiset, yleensä nuoret naiset, ottavat vanhat tyylit ja toteemit nimiinsä vailla anteeksipyynnön häivää. Shoegazen edellinen päivityskierros nähtiin toki vuosikymmenen alussa, mutta siinäkin seurassa Hatchien huippusinglet olisivat esiintyneet edukseen – juuri kuin Cocteau Twinsista ja Natalie Imbrugliasta vaikutteita saanut musiikki voi. Kesän 2019 perspektiivissä Keepsake on erinomaista käyttömusiikkia. Pidempi perspektiivi tuo mukanaan vaikeampia kysymyksiä. Vaikka indien demografinen vallankumous innostaa nyt, miltä sen tuoma ylitarjonta näyttää 10 vuoden päästä?

Julkaistu: 8.8.2019