Apu

Kenraali Idi Amin hurmasi Sodankylässä – ohjaaja Schroeder: ”Halusin antaa kohteelle tarpeeksi liekaa, jotta hän voi hirttäytyä siihen”

Kenraali Idi Amin hurmasi Sodankylässä – ohjaaja Schroeder: ”Halusin antaa kohteelle tarpeeksi liekaa, jotta hän voi hirttäytyä siihen”

General Idi Amin Dada: Autoportrait oli Sodankylän elokuvajuhlien torstai-illan herkkupala.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Midnight Sun Film Festival
Mainos

Dokumenttielokuvan ei tarvitse välttämättä olla imarteleva. Siihen voi silti saada kohdehenkilön täyden tuen ja osallistumisen. Kohdehenkilön täytyy vain olla onnellisen tietämätön siitä, että hänen valheensa eivät mene yleisölle läpi.

Barbet Schroederin vanha klassikko General Idi Amin Dada: Autoportrait (1974) sai ajoittain yleisön ulvomaan naurusta elokuvateatteri Lapinsuussa torstai-iltana. On tietysti hieman synkkää ja kyseenalaista nauraa Ugandaa hallinneen diktaattorin kommelluksille kuin ne olisivat Tex Avery -piirrettyä, mutta hirmuhallitsijan lapsenomainen usko siihen, että länsimainen yleisö uskoo asiat, joita hän kameralle selittää, tekee kokemuksesta komediaa.

Schroeder kertoi näytöksessä, että kun häntä pyydettiin osallistumaan dokumenttisarjan tekemiseen, jossa esiteltäisiin eri valtioiden päämiehiä, hän tiesi välittömästi, kenestä hän haluaa elokuvansa tehdä.

– Hän oli kuin karikatyyri kaikista hallitsijoista, Schroeder kertoi yleisölle.

Elokuva on osoitus ohjaajan vallasta

Elokuvataide on ohjaajan väline. General Idi Amin Dada: Autoportrait on oppikirjaan kelpaava todiste asiasta. Schroeder antaa diktaattorille toistuvasti vapaat kädet esiintyä kameralle niin kuin tämä itse tahtoo. Kamera ratkaisee, mitä yleisö todellisuudessa saa irti esiintymisestä.

Kun Mig-hävittäjät lentävät yli Ugandan taivaan, Schroeder ei keskity hävittäjiin vaan diktaattoriin, joka yrittää osoittaa kameramiehelle, että ”kuvatkaa nyt noita hävittäjiä”. Kun diktaattori ottaa ministeriensä kanssa uintikilpailun luksusaltaalla, leikkaamaton yksittäinen otos näyttää, että kisan voitto ei välttämättä jää kiinni uimataidoista. Välillä kankaalle jopa ilmestyy ironisia tekstikortteja, joissa yleisölle selitetään sanallisesti, mitä tyhjästä kohdasta on leikattu diktaattorin käskystä pois.

Se, että Idi Amin saa kertoa kameralle kalatarinoitaan vapaasti kuin Kim Jong-Il konsanaan, jättää dokumentin kohteelle vapaat kädet puhua itsensä pussiin ja tehdä itsestään pelle. Metodi on hyvin samankaltainen kuin Joshua Oppenheimerilla myöhemmin mainetta ja palkintoja niittäneessä dokumenttielokuvassa The Act of Killing (2012), jossa kohdehenkilöt niin ikään luulevat esiintyvänsä heitä mairittelevassa elokuvassa.

– Halusin antaa kohteelle tarpeeksi liekaa, jotta hän voi hirttäytyä siihen, Schroeder selittää ratkaisujaan.

Barbet Schroeder kertoi elokuvistaan yleisölle innolla. Kuva: Valtteri Mörttinen.

Schroder juhlii sitkeästi koko festivaalin ajan

Iranilais–sveitsiläisen Schroederin tuotannosta nähdään tapahtumassa useampikin elokuva, ja päävieraan into kertoa teoksistaan on ilahduttava. Avajaisiltana nähdyn Onnen kulissit (Reversal of Fortune, 1990) -elokuvan aikana ohjaaja oli vasta matkalla kaupunkiin, mutta soitti matkan varrelta ja pyysi, ettei festivaalijohtaja Timo Malmi päästäisi yleisöä lähtemään näytöksestä ennen kuin hän on päässyt vastaamaan heidän kysymyksiinsä.

Tulevana yönä 0.30 nähdään Schroederin elokuva Barfly (1987), joka perustuu Charles Bukowskin omaelämäkerralliseen tekstiin. Perinteiseen Kitisenrannan koulun aamukeskusteluun ohjaajaa saapuu tentattavaksi lauantaiaamuna klo 10.

Julkaistu: 15.6.2018