Apu

Kauraan ei Suomessa uskottu vielä 2000-luvun alussa – Nyt siitä tehdään kaikkea pastasta lakritsiin

Kauraan ei Suomessa uskottu vielä 2000-luvun alussa – Nyt siitä tehdään kaikkea pastasta lakritsiin
Kaura on ollut Suomessa perinteisesti joko aamupuuron raaka-aine tai hevosten ruokaa. Nyt syömme kauraa enemmän kuin koskaan. Lähdimme maatilalle ja ruokatehtaalle etsimään selitystä kaurabuumille.
Julkaistu: 19.10.2021

Maanviljelijä Ilmari Hunsa, 30, ottaa käteensä muovisen jäätelöpurkin, joka on täynnä kullankeltaisia jyviä. Hän avaa kannen ja kahmaisee kouransa täyteen.

– Siinä sitä kauraa nyt on, Hunsa esittelee.

Olemme Nousiaisissa, keskellä Varsinais-Suomen viljavia peltoja. Näin alkusyksystä maisemat ovat tummansävyiset, sillä sato on jo korjattu. Lähistöllä vihertävät enää myöhemmin nostettavan sokerijuurikkaan lehdet.

Hunsa aloitti tilan isäntänä vuonna 2014. Suvussa on viljelty maata äidin puolella neljässä sukupolvessa ja isän puolella viidessä. Ilmari kasvattaa muun muassa ruista ja hernet- tä, mutta kauranviljelyn hän aloitti vasta kaksi vuotta sitten.

– Sille tuntuisi nyt olevan kysyntää. On pieni buumi päällä, Hunsa toteaa.

Näin on. Erilaisia kauratuotteita on lanseerattu viime vuosina urakalla. Kaupasta voi nykyään löytää muun muassa kaurajäätelöä, kaurasipsejä, kauralakritsia, kaurapastaa ja jauhelihan kaltaista kaurajauhista.

Kauramaito on varsinkin isommissa kaupungeissa trendituote, ja kahvipöytäkeskusteluissa pohditaan, missä kohtaa Suomea menee kauramaitoraja.

30-vuotiaan Ilmari Hunsan suvussa on viljelty maata useassa polvessa. Vielä yläasteikäisenä Hunsalla oli muitakin ammattihaaveita, mutta agrologiopinnot sinetöivät uravalinnan.

Kauran kulutus liki kolminkertaistunut 2000-luvun alusta

Buumi näkyy myös tilastoissa. Vielä 2000-luvun alussa suomalaiset kuluttivat kauraa noin kolme kiloa henkeä kohden vuodessa, mutta viime vuonna menekki oli jo 8,5 kiloa. Edellä ovat vehnä (noin 44 kg) ja ruis (noin 15,4 kg), mutta kauraan kohdistuvat tällä hetkellä kaikkein suurimmat kasvuodotukset.

Siksi myös Ilmari Hunsan 200 hehtaarin tiluksilla kasvaa nyt 30 hehtaarin verran kauraa. Tai kasvoi, sillä tämän vuoden sato on jo kuivattu ja laitettu säilöön yllämme näkyviin siiloihin.

Muovisissa jäätelöpakkauksissa on näytteitä eri pelloilta. Hän toimittaa viljansa Raision tehtaille, mutta sitä ennen asiakas haluaa näytteen sadosta. Niinpä jyvät pakataan jäätelöpakkauksista minigrip-pusseihin ja toimitetaan tutkittavaksi. Jos kaikki on kunnossa, kaura kärrätään tehtaalle.

Hunsa kertoo, että trendi ei vielä näy hänen lompakossaan. Tilastokeskuksen mukaan viljelijä sai vuoden 2018 alussa tuhannesta kaurakilosta vähän yli 140 euroa. Kolmessa vuodessa tuottajahinta on noussut noin 10 euroa.

– Voisin hyvin ottaa muutaman roposen lisää, Hunsa toteaa.

Puinnin jälkeen kaura kuivataan maatilalla, ja myöhemmin viljelijä kuljettaa sen asiakkaalle, Ilmari Hunsan tapauksessa Raision tehtaille.

Nousemme huojuvia metalliportaita viljasiilorakennuksen huipulla olevalle vintille. Harjakaton alla sieraimet täyttää huumaava maustekaupan tuoksu. Hunsa kasvattaa myös kuminaa. Hän nostelee metallisia kansia, kunnes löytää kaurasiilon.

Allamme on 20 000 kiloa jyviä, jotka jatkavat myöhemmin syksyllä matkaansa tehtaalle. Kuka tietää, vaikka tapaisimme seuraavan kerran aamupalapöydässä.

Kaurasta on jalostettu useita viljelylajikkeita, joilla on omat nimensä: Aarre, Aslak, Belinda, Fiia… Ne maistuvat samalta mutta eroavat toisistaan esimerkiksi korren pituuden, kuoren paksuuden ja jyväkoon perusteella. Hunsa viljelee pramean kuuloista Avenue-lajiketta.

– Se soveltuu savimaalle ja on suurijyväinen, mikä on kauran tärkein laatutekijä. Raisiolla tykätään ohutkuorisesta kaurasta, ja tässä kuoriprosentti on hyvä.

– Kaura sietää onneksi vähän kuivuutta, koska se saa syvillä juurillaan vettä maaperästä. Silti meikäläinen irvisteli keskikesällä, kun muut makasivat terassilla, Ilmari Hunsa sanoo.

Kuumuus ja kuivuus kutistivat satoa

Saksassa jalostettua Avenueta kehutaan myös erittäin satoisaksi ja monikäyttöiseksi. Monia lajikkeita viljellään sekä elintarvikekäyttöön että rehuksi, toisia pelkästään ihmisten ruuaksi. Kuluttaja ei voi tietää valmiista kauratuotteesta, minkä sortin kauraa siihen on käytetty.

Hunsan viljelemä kaura menee pelkästään ruokatehtaalle. Siellä jyvistä poistetaan akanat, sitten ne höyrytetään ja litistetään suurimoiksi, joista voi jalostaa mitä tahansa kauramaidosta jauhikseen.

Viime kesä oli myös Nousiaisissa kuuma ja kuiva, ja siksi sato jäi odotettua pienemmäksi. Yhdeltä hehtaarilta kauraa tuli noin 4 000 kiloa.

– Tavoitteet olivat suuremmat, mutta olin silti onnekas, kun kylvin kauran aikaisin ja se ei kärsinyt niin paljon. Kaura sietää onneksi vähän kuivuutta, koska se saa syvillä juurillaan vettä maaperästä. Silti meikäläinen irvisteli keskikesällä, kun muut makasivat terassilla.

Ilmari Hunsa aloitti kauranviljelyn kaksi vuotta sitten.

Laskeudumme takaisin pihamaalle. Hunsan 30- vuotislahjaksi saama Nousiaisten punakeltainen viiri roikkuu laiskasti lippusalossa. Vieressä seisoo komea hevoskastanja ja John Deeren leikkuupuimuri. Mitä viljelijä itse ajattelee trendikkäistä kauratuotteista, kuten kauramaidosta?

– No joo. Olen sitä kyllä kokeillut, mutta maito maitona ja kaura kauratuotteina. Tulee mieleen, kun ostin kerran cappuccinon makuista Pepsiä. En tiedä kumpi siinä oli pilattu pahemmin, cappuccino vai Pepsi.

Viljelijän makuun ovat enemmän kaurasta tehdyt väli­palapatukat ja pikapuurot, joita hän kutsuu kaltaisensa poikamiehen pelastukseksi. Nyhtökauraa Hunsa pitää ”ihan kivana innovaationa”. Viljelijää tosin pännii se, että tuotteeseen alettiin käyttää kotimaisten raaka-aineiden lisäksi ruotsalaista kauraa ja härkäpapua sekä keskieuroopalaista hernettä.

– Se kyllä potutti, hiivatti!

Raision tehdasalue on vuosikymmenien aikana kasvanut rakennus kerrallaan isoksi teollisuuskyläksi.

Elovenan synnyinseuduilla

Suuntaamme auton keulan kohti kauran seuraavaa määränpäätä: Raision tehtaita. Sinne on avattu elokuussa uusi tuotantolaitos, jossa tehdään muun muassa kaurapohjaista ruokakermaa, kauramaitoa ja väli­palajuomia.

Raisio tunnetaan parhaiten Elovena-kaurahiutaleista, joiden pakkaus kansallispukuisine naisineen ja viljapeltoineen lienee kaikille suomalaisille tuttu. Sitä on ehditty tuijotella aamupalapöydissä, olihan puuro vuosikymmenien ajan lähes ainoa tapa syödä kauraa. Miksi olemme löytäneet sen monet käyttömuodot vasta nyt?

Tähän osaa vastata Veli Hietaniemi. Hän on väitellyt elintarvikekemiasta ja tutkinut kauraa 30 vuoden ajan. Otetaan siis puhelu Hietaniemelle.

Hän toimii nykyään Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijana ja puheenjohtajana Suomen kaurayhdistyksessä. Se perustettiin vuonna 2004 ajamaan kauran asiaa. Työtä ei ole viime vuosina tarvinnut hartiavoimin tehdä, mutta alussa oli tahmeampaa.

– Muistan kun kävimme 2000-luvun alussa yritysten kanssa läpi kauratutkimuksia, joita esimerkiksi Fazer hyödyntää nykyään. Eivät ne silloin kiinnostaneet. Kaurassa ei nähty kasvavaa potentiaalia, eikä siihen uskottu. Ruis oli se kaikkein kiinnostavin vilja, jota hehkutettiin.

Nyt yritykset ovat innokkaasti mukana. Mikä muuttui? Yhtenä kulminaatiopisteenä Hietaniemi näkee EU:n vuonna 2011 julkaisemat kauran terveysväittämät. Niiden mukaan kaura auttaa esimerkiksi pitämään veren kolesterolitason kurissa ja tasaa verensokeria aterian jälkeen.

Taikasana on beetaglukaani. Se on kauran sisältämä ainesosa, muodostaa suolistossa geelimäisen kalvon ja estää kolesterolia imeytymästä sekä sitoo itseensä suoliston sappihappoja. EU:n tutkimustuloksissa mainittiin myös viljan hyvä kuitupitoisuus. Väittämien julkistuksen jälkeen kiinnostus kauraa kohtaan alkoi kasvaa, ja elintarvikealan yrityksetkin heräsivät.

Kauran menestyksen salaisuus

Hietaniemen mukaan toinen syy kauran nousulle ovat uudenlaiset tuotteet. Niiden edelläkävijämaa on Ruotsi, jossa ravitsemusteknologian professori ja Oatly-yhtiön perustaja Rickard Öste kehitti kauramaidon jo 1990-luvun alussa.

Nousukiito käynnistyi tosin vasta vuonna 2014, jolloin yhtiö sai uuden toimitusjohtajan ja lähti valloittamaan kansainvälisiä markkinoita.

Oatlyn menestyksen myötä myös suomalaiset heräsivät. Kaslink aloitti kaurajuomien valmistamisen 2017 ja Valio lanseerasi kaurapohjaiset Oddlygood-tuotteet sitä seuraavana vuonna. Hietaniemen mukaan Suomessa olisi ollut tietotaitoa aiemminkin, mutta rohkeutta puuttui.

Joskus taas oltiin liian aikaisin liikenteessä. Raisio esimerkiksi kehitti ensimmäisiä kaurajuomia jo 2000-luvun alussa. Niitä valmistanut tehdas myytiin ruotsalaiselle Kavlille 2013, vain vuosi-pari ennen nykyisen kaurabuumin käynnistymistä.

Nyt Raisio on viimein lanseerannut uuden kauramaitonsa, ja yritys on tuomassa myös kaurapohjaista kahvimaitoa markkinoille. Hietaniemi tosin huomauttaa, että trendikkäässä kauramaidossa kauran osuus ei ole kovin suuri, vain noin 10 prosentin luokkaa.

Kaurahiutaleet ovat Raision tunnetuin tuote, mutta tehtailla valmistetaan kaurasta kaikkea juomista välipalapatukoihin.

Kolmas syy kauran nousulle on asenneilmapiirin muutos. 2010-luvulla kuluttajista tuli yhä enemmän ilmasto- ja terveystietoisia. He alkoivat miettiä kulutuksensa ympäristövaikutuksia ja poimivat ostoskoriinsa liha- ja maitotuotteiden kasvis­pohjaisia korvikkeita.

Terveyspuolella taas trendiksi muodostui esimerkiksi gluteenittomuus. Yhtäkkiä myös muut kuin keliaakikot halusivat syödä gluteenittomia viljatuotteita, jotka valmistetaan usein kaurasta.

Hietaniemi kertoo, että Kaurayhdistys järjesti vuonna 2019 seminaarin ja laski, kuinka monta kauratuotetta oli tuotu markkinoille viimeisten kahden vuoden aikana. Määrä oli huimaava: noin 250 kappaletta.

– Se oli lähtenyt vyörymään lumipalloefektin lailla, puheenjohtaja intoilee.

Mutta miksi juuri kaura? Miksei vehnä, ruis tai ohra?

Hietaniemen mukaan syitä on monia. Tärkeä tekijä on kauranjyvien muita viljoja pehmeämpi rakenne, jonka ansiosta niistä on helpompi tehdä vaikkapa maidon ja jogurtin kaltaisia juotavia tuotteita.

Toinen menestystä selittävä asia on kauran neutraali maku. Ymmärtäähän sen: kuka haluaisi juoda ruismaitoa? Ja sitten ovat edellä mainitut terveysvaikutukset. Vehnä esimerkiksi on kauraan verrattuna höttöä: enemmän hiilareita, vähemmän kuitua.

Kaura on Suomessa merkittävä lajike, jota viedään myös maailmalle sekä viljana että elintarvikkeiksi jalostettuna.

Tehdas kuin kaupunki

Metallinen portti avautuu ja ajamme sisään Raision tehdasalueelle. Se on kuin oma kaupunkinsa, jossa autotiet kulkevat peltihallien ja betonisiilojen väleissä. Kyltit opastavat oikeisiin osoitteisiin: Raffinointilaitos, Esteröintilaitos, Margariinitehdas…

Meidän osoitteemme on pääkonttorin piha. Tehtaalla pohdittiin pitkään, voisiko toimittajan ja kuvaajan päästää uuteen tuotantolaitokseen, mutta koronan vuoksi ovet pidetään vielä suljettuina ulkopuolisilta. Pääkonttorin neuvotteluhuoneeseen meidät kuitenkin lasketaan sisälle, ja kauratehdasta saamme ihailla myöhemmin ulkoa. Mutta ensin juodaan kahvit.

Toimistotalon aulassa on Raision tuotteita esittelevä vitriini, jossa on kymmeniä Elovena-tuotteita pikapuuroista kaurajauhikseen. Seuraamme liittyy Raisio-konsernin operaatioista vastaava johtaja Virpi Aaltonen. Tarjolla on kaurasta tehtyjä välipalakeksejä ja -juomia, mutta kahvimaito on vielä ihan tavallista lehmänmaitoa.

Raisio on Suomen merkittävin kauran ostaja, joka käyttää kolmanneksen vuosittaisesta noin miljoonan tonnin sadosta. Panostaminen uudenlaisiin kauratuotteisiin alkoi kuitenkin toden teolla 2017, kun yrityksessä aloitti uusi toimitusjohtaja. Nyt tulokset näkyvät myös kaupan hyllyllä.

Miksi juuri kaura?

– Kauran mahtava puoli on, että se taipuu niin moneen, Aaltonen kehuu.

Muutkaan viljat eivät ole hänen mukaansa huonoja, mutta kauran etu on mieto maku ja siedettävyys. Sitä voivat syödä esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät, joita on joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 prosenttia suomalaisista.

Suomessa kauran elintarvikekäyttö onkin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja menekkiä on myös maailmalla. Euroopan suurissa maissa kauratuotteiden myynnin arvioidaan kasvavan noin 6–8 prosenttia vuodessa.

Näistä siiloista jokaiseen mahtuu viisi miljoonaa kiloa kauraa, siis kilo per suomalainen.

Myös Aaltonen uskoo, että buumin taustalla ovat kansainväliset megatrendit: kasvanut terveystietoisuus ja vastuullisuuden nousu. Raisio luottaa ilmiön jatkumiseen ja osti vuoden alussa kauhavalaisen Verso Foodin, joka valmistaa härkäpaputuotteita.

– Haluamme olla mukana normalisoimassa kasvipohjaisten tuotteiden käyttöä, Aaltonen sanoo.

Hän käynnistää videoprojektorin ja heijastaa valkokankaalle kuvia uuden tuotantolaitoksen sisältä. Niissä näkyy kiilteleviä terässammioita ja loputtomasti kiemurtelevia putkistoja. Kaura taipuu moneen, mutta sitä pitää myös taivutella. Aaltonen kertoo esimerkiksi, miten kauramaito syntyy.

– Hiutaleet ja vesi laitetaan isoon säiliöön. Sekaan lisätään entsyymejä, jotka pilkkovat ja irrottavat liukenevat kuidut. Sitten liukenematon osuus suodatetaan pois, juoma maustetaan, viimeistellään ja pakataan.

Usein vaaditaan vielä suurempia taikatemppuja. Hiljattain lanseerattu kaurapasta vaati tuotekehitysvaiheessa lähes 700 kokeilua. Vaikeuksia aiheuttaa muun muassa kauran gluteenittomuus, sillä juuri gluteeni antaa esimerkiksi leipätaikinalle sitkon, joka pitää sen kasassa.

Toinen hankaluus on beetaglukaani, tuo ainesosa, jonka ansiosta kaura on terveellistä. Se on rakenteeltaan limaista, mikä taas ei ole ruokatuotteelle toivottu ominaisuus.

Kahvit on juotu. Hyppäämme autoon ja ajamme alueen toiselle laidalle katsomaan uutta tehdasta. Siellä odottaa harmaa rakennus, joka voisi ulkonäkönsä puolesta olla liikuntakeskus tai outlet-myymälä. Täältä tulevat uuden ajan kauratuotteet.

Raision operaatioista vastaava johtaja Virpi Aaltonen ja hankintapäällikkö Minna Oravuo elokuussa avatun tuotantolaitoksen edessä.

Ilmastonmuutos uhka myös kauralle

Mukaamme on lähtenyt myös hankintapäällikkö Minna Oravuo. Hän osoittaa taustalla näkyviä korkeita betonisiiloja.

– Jokaiseen noista mahtuu viisi miljoonaa kiloa kauraa, siis kilo per suomalainen.

Osassa on kauraa, toisissa ruista ja joissakin rehuviljaa. Oravuo kertoo, että vain 15 prosenttia Suomen kaurasadosta menee elintarvikekäyttöön. Kasvunvaraa siis on.

Viime kesän sato tosin jäi kuivuuden ja kuumuuden vuoksi pieneksi. Jos ilmastonmuutos etenee ja säät ovat jatkossa tällaiset, mitä se tarkoittaa kauran kannalta?

– Kaura käyttää paljon vettä, ja jos tulee kuiva kesä, sekä sato että jyväkoko jäävät huonoksi. Ilmaston lämmetessä voittajia ovatkin syysvehnät ja muut syksyllä kylvettävät lajit. Viileä ja kostea ilmasto on kauran kannalta parempi, Oravuo toteaa.

Hän kertoo, että Euroopassa viljellään kyllä syyskauraa, mutta valitettavasti nämä lajikkeet eivät kestä Suomen talvea. Tilanne on kinkkinen. Yksi syy kauran suosion nousuun on tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja halu vaikuttaa asiaan omilla kulutusvalinnoilla. Silti samaan aikaan ilmastonmuutos uhkaa myös kauraa itseään.

Nähtäväksi jääkin, ehtiikö suomalainen kaura pelastaa maailman, vai käykö sille itselleen kalpaten sitä ennen.

Kommentoi »