Katkeruus tai epäluuloisuus eivät kuulu normaaliin vanhenemiseen. Ne voivat kieliä sairaudesta: muistisairaudesta, masennuksesta tai persoonallisuushäiriöstä. 

–  Terveessä vanhenemisessa persoonallisuus ei muutu radikaalisti. Aivotoiminnan muutokset voivat päinvastoin saada aikaan myönteistä kehitystä. Tunteiden säätely paranee, kontrolli höltyy ja luonne pehmenee, tutkija ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo sanoo.

Persoonallisuushäiriön ja masennuksen yhdistelmä luo usein mahdottomilta tuntuvia yhtälöitä omaisten ratkottavaksi. Surullisinta on, jos sisarusten välit menevät huoltovastuista jaettaessa poikki, tai joku uupuu.

Saarenheimo neuvoo asiakkaitaan hankkimaan tietoa sairaudesta, se tukee toimintaa. Hoidollisten verkostojen ja tukitoiminen järjestäminen luo perustan kaikkien hyvinvoinnille. Jaksamisestaan kannattaa pitää huolta.   

Jotkut ongelmat voivat silti jäädä ratkaisemattomiksi. Ammattilaisten tehtävä on hoitaa, omaisten lohduttaa.

Piristäviksi tarkoitetut ehdotukset saattavat tuntua vanhuksesta mitätöinniltä. Tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi on perustarve elämän loppuun asti.  

– Ilkeästi tai epäluuloisesti käyttäytyvälle vanhemmalle voi sanoa, että on kurjaa, kun tällä on paha olo. Hienotunteisuus ja arvostava suhtautuminen ovat tärkeää kaikille.

Teksti: Riitta Heimonen