Suomen tunnetuimpiin artisteihin lukeutuva Tapani Kansa viettää tänä vuonna 50-vuotistaiteilijajuhliaan. Kultasuoneen hän iski jo 19-vuotiaan kolmannella singlellään. Huhtikuussa 1968 julkaistu Delilah kipusi saman tien listan kärkeen ja keikkui ykköspaikalla lopulta puolen vuoden ajan. Hädin tuskin 19 vuoden ikään ennättänyt Kansa kiersi pitkin Suomea oman kesäshow’nsa kanssa. Salskean ja hyväkäytöksisen nuoren miehen charmi puri vastustamattomasti suomalaisyleisöön, ja 1980-luvun taitteessa Kansa kuului edelleen suosituimpien kotimaisten poptähtien joukkoon.
Vaikka ei hän itse siitä roolista niin välittänyt; poptähteys oli merkinnyt hänelle ensisijaisesti nopeaa pääsyä hyville ansioille. Lukuisiin levyttämiinsä Finnhits-klassikoihin hän suhtautuu nykyisin vailla suurempia tunteita.
– Niitä kappaleitahan minä vain esitän. Eiväthän ne ole mitään sydäntä särkeviä taidepaukkuja, eikä niissä ole monesti rytmiikkaa ja melodiaa edes nimeksi. Tietysti sekin tylsistyttää, jos esittää jotain kappaletta tuhansia kertoja. Monet niistä ovat kuitenkin useamman ikäpolven suosikkeja ja siitä olen tienkin vain iloinen.
Omasta tuotannostaan hän kertoo arvostavansa etenkin Lauri Viidan ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja. Sen kaltaista materiaalia hän esittäisi mielellään enemmän.
Oletko saanut mielestäsi tarpeeksi arvostusta taiteilijana?
– Ainoastaan yleisöltäni. Olen ilmeisesti saanut urani aikana liikaa suosiota. En voi keksiä mitään muuta syytä. Tunnustusta tai palkintoa ei ole edes ehdotettu. Eihän minua ole haastateltu edes muusikkojen lehteen, vaikka olen ollut ykkösrivissä jo viisikymmentä vuotta. Se on ihan käsittämätöntä, mutta suomalainen kulttuurielämä on niin sisäänpäin kääntynyttä!
Lue koko juttu tuoreesta Avusta (49/2017)!
Lue lisää:
Teksti Ville Hartikainen, kuva Timo Pyykkö
