Apu

Katja Ståhl: "Tiede kannattaa kissavideoiden katsomista työajalla – se vaikuttaa ihmisiin positiivisesti ja energisoivasti"

Katja Ståhl kirjoittaa kolumnissaan tutkimuksesta, jonka mukaan työn tai opiskelun lomassa katsotuista kissavideoista ei koettu syyllisyyttä. Päinvastoin. Hyvän videon jälkeen nimittäin työ sujui entistä tehokkaammin.
Kuvat Hannes Paananen

Muistan, kuinka kaverini kertoi 80–90-luvun taitteessa, että hänen ystävänsä katselee tietokoneelta ihan aidon näköisiä alastomia naisia. Olin hieman ihmeissäni, sillä en ollut kuullut, että tietokoneelta voi nähdä kuvaakin.

Ajattelin, että pelkkää tekstiähän siellä. Kohta varmaan tulevat jotkin silmälappuvideotkin, tuumin. Saa kaverilla olla aika vinha mielikuvitus, jotta saa tietokoneen ruudulle kuviteltua naisen. Nauratti.

No, eihän siitä tunnu olevan kuin kotva, ja johan ruutu pursuaa alastomuuden lisäksi kaikkea muutakin mahdollista ja nykyään myös mahdotonta.

Toisinaan tuntuu, että sitä mahdotonta vasta onkin. Sekin on uutta, että ihmiset ryhtyvät mahdottomiksi, kun pääsevät irti anonyymeinä nettikirjoittelijoina.

Ennen, jos halusi huudella, oli pakko lähettää nimetön kirje tai suorittaa vitsikäs pilapuhelu. Jos julkisesti alkoi huudella näkemyksiään, leimattiin kylähulluksi, mikä olikin ihan oikein.

Leimaaminen asetti huutelijan viestin sopivaan viitekehykseen – toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja vastuu on kuulijalla.

Viihde tekee hyvää

Sanoisin nyt, että kuvien ilmestyminen tietokoneen ruudulle on ollut satumaisen hieno juttu. Kun kuvat vielä lähtivät liikkeelle, niin jo oli kannat katossa.

Sanovat, että vielä jostakin päin Suomea löytyy työpaikkoja, joissa ei saa työaikana livetä konttorin omilta nettisivuilta viihdesivuille, ettei fokus lähde harhailemaan. Se on kuulkaa tavattoman vanhanaikaista! Nykyään tiede kannattaa erityisesti kissavideoiden katsomista juuri työajalla.

Sekä Japanissa että Yhdysvalloissa on tehty isolla rahalla tutkimuksia, joiden mukaan kissavideoiden katseleminen vaikuttaa ihmisiin positiivisesti ja energisoivasti.

Huomattavaa molemmissa tutkimuksissa oli se, että varsinaisia kissaihmisiä koehenkilöistä tunnusti olevansa vain 36 prosenttia.

Tutkimuksessa kerrottiin näin: ”Kissavideoita katsottiin usein työn tai opiskelun lomassa, mutta sen vuoksi ei koettu syyllisyyttä. Hyvän videon jälkeen nimittäin työ sujui entistä tehokkaammin.”

Tähän on tultu! Ei enää suklaapatukka, kupponen kuumaa tai tupakki, vaan kissavideo.

Talonpoikien perintöä

Kun oikein tarkkaan miettii, keksintöhän on muinainen. Olen sataprosenttisen varma, että entisaikojen talonpojat toljottivat television ja läppärin puutteessa kissoja, ehkä jopa hiiriä. Niissä nimittäin riittää katseltavaa, etenkin kun ovat nuoria.

Kissan päänsisäinen maailma on kaiketi huomattavasti laajempi kuin muiden kuolevaisten, sillä leikkivä kissa näyttää koko ajan siltä kuin se olisi keskellä seikkailuelokuvan taistelukohtausta. Siis ilman minkäänlaista rekvisiittaa.

Jos onnistut virittämään itsesi samalle taajuudelle, huomaat yhtäkkiä olevasi siinä kuuluisassa mindfullness-tilassa. Eläimiin keskittyvä ihminen ei nimittäin muista lainkaan olevansa arjen tyrskyissä luoviva osaton polo, vaan ihan tavallinen luontokappale toisen mokoman kanssa.

En tiedä kuinka energisoituneita muinaiset talonpojat olivat, mutta ainakin hommat tuli tehtyä. Väitän, että elävistä kissa-, lehmä-, koira- ja hiirivideoista oli apua.

Julkaistu: 18.3.2020
1 kommentti