Apu

Katja Ståhl: Taide hiipii salaa tajuntaasi

Katja Ståhl: Taide hiipii salaa tajuntaasi
Katja Ståhl kirjoittaa, että taiteeseen voi törmätä yllättävissäkin paikoissa. "Se on niin ovela peijooni, että saattaa putkahtaa vastaan vaikka tienristeyksessä."

Eräänä päivänä neljä vuotta sitten helsinkiläisestä taidemuseosta otettiin minuun yhteyttä. Halusivat minut mukaan erääseen taideprojektiin. Koska olen kiinnostunut keskimäärin kaikesta, sanoin oikopäätä kyllä. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että taideprojektista tulee koko aikuisikäni mittainen haave todeksi tehtynä.

Taideprojekti oli nimeltään Kehto Experimance. Käytännössä kyseessä olivat jättimäiset lastenvaunut, joihin aikuinen mahtuu pötköttelemään pitkin pituuttaan.

Taide-elämyksen idea oli tarjota aikuiselle maailmaan se näkökulma, joka vauvalla on.

Ennakko-oletus ei pitänytkään paikkaansa

Ensin ajattelin, että näkökulmasta viis, minä pääsen vaunuihin lojumaan! Voin kietoutua muhkeisiin peittoihin ja painaa pääni pehmeään tyynyyn. Kuomu suojaa pikkuista naamaani sateelta ja auringolta.

Saan makoilla hiljaa ja katsella ja kuunnella maailman menoa, eikä tarvitse tehdä mitään. Voin ottaa tirsat!

Täydellistä.

Yhtäkkiä tajusin, miksi teos oli tehty.

Kun sitten kiipesin kyytiin, tajusin, että taide-elämyshän se on.

En voinut lakata höpöttämästä. Kertoilin työntäjilleni koko ajan, mitä näin ja kuinka erilaiselta kaikki näytti. Ja miten hienoja taloja Helsingin keskustassa onkaan! Miten koristeellisia!

Tilanteen taideaspekti avautui minulle pikkuhiljaa, ikään kuin varkain. Yhtäkkiä tajusin, miksi teos oli tehty. En voi sanoa olevani suuri taiteen ystävä, joka ramppaa yhtenään taivastelemassa museoiden ja tapahtumien tarjontaa. Ystävä kyllä, mutta enemmänkin sellainen laiska, joka soittaa kerran vuodessa ja katsoo sen riittävän.

Ehkä juuri siksi lastenvaunukeikka sai minut heräämään.

Taidettako kaikki hassu ja veikeä onkin? Onko se juuri taide, joka saa minut hymyilemään, kun joku on virkannut lyhtypylväälle kirjavan villahaalarin? Taideko minua naurattaa, kun katselen Christon taideteoksia, jotka ovat käytännössä paketoituja rakennuksia?

Taiteeseen voi törmätä missä vain

Taiteeseen voi törmätä yllättävissäkin paikoissa. Se on niin ovela peijooni, että saattaa putkahtaa vastaan vaikka tienristeyksessä.

Viikonloppuna ystäväni laitteli kuvia Helsingin Herttoniemestä, jossa teiden nimien lisäksi kyltin päälle oli taottu nimien mukaiset hahmot.

Kerran kuljin metsässä joulun aikaan, ja törmäsin kesken kaiken joulukuuseen. Siis kuuseen, joka kasvoi yhä maassa, mutta se oli koristeltu. Kutsun sitäkin taiteeksi.

Kun joku osaa nämä asiansa kunnolla, kyse on aina taiteesta

Saatoin itsekin joskus kuulua ihmisryhmään, jolle taide on yhtä kuin ooppera tai taulu. Nyt voin reteästi ilmoittaa, että se on niin paljon enemmän!

Älä anna taide-sanan hämätä! Anna sen yllättää! Se voi hiipiä vastaan niin pienistä rakosista, ettet arvaakaan.

Altistut muuten juuri nytkin salaa taiteelle.

Koitapa itse taittaa lehti tai valokuvata haastattelujen kohteet. Ei taitaisi tulla kummoistakaan jälkeä. Kun joku osaa nämä asiansa kunnolla, kyse on aina taiteesta.

Katja Ståhl on toimittaja ja TV-persoona.

Julkaistu: 1.7.2020
Kommentoi »