Apu

Katja Ståhl: Suomalainen pärjää aina


Katja Ståhl kirjoittaa kolumnissaan, että ollaanhan me suomalaiset kovaa sakkia!
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Olin menneellä vuosituhannella reppureissaamassa Australiassa. Siellä oli paljon muitakin kaltaisiani: englantilaisia, japanilaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia ja ties minkämaalaisia. Kaikkia meitä yhdisti se, ­että olimme nuoria ja aivan ihmeissämme elämän äärellä.

En voi sanoa, että olisin poikkeuksellisen sivistynyt, mutta olin porukan ainoa, joka pystyi näyttämään kartalta, missä kaikkien muiden maat sijaitsivat. Minua pidettiin siitä hyvästä nerona.

Ylipäänsä muiden reissaajien näkemys Suomesta oli se, että maa on niin pieni ja jännittävä, että jos he olisivat Suomesta, he heiluttaisivat Suomen lippua koko ajan joka paikassa mihin menevät. Itsellä ei käynyt moinen edes mielessä.

Miksi ei?

Arvaan, että tänä päivänä Suomi osataan näyttää kartalta paremmin. Se taas johtuu uskonnosta, jonka nimi on jääkiekko.

Onhan jääkiekkofanaatikon pakko selvittää, missä hemmetissä on maa, jossa ei asu kuin pari hassua ihmistä, mutta josta saa kasaan jääkiekon maailmanmestaruusjoukkueen.

Tervetuloa vaan! Kesällä täällä on mansikkakarnevaalia, Sodankylän elokuvajuhlia ja sankohiipimisen SM-kisoja! Helsingissä voit leikkiä olevasi Keski-Euroopassa!

Mikäli matkalaukustasi puuttuu jotain, sen saat Veljekset Keskiseltä jos mistä! Kaikkea mahdollista sopuhintaan, mahdottomilla parin viikon toimitusaika.

Viime viikolla luin sanomalehdestä kirkollisen uutisen. Se ei liittynyt ­millään tavalla Päivi Räsäseen eikä Pride-­viikkoon.

Se liittyi jääkiekkoilija Kaapo Kakkoon.

Muutama newyorkilainen mies oli perustanut Kakon ympärille leikkisän kirkon, Church of Kakon. Nettisivuilla vannottiin Kakon nimeen ja toivottiin syvästi, että Turun poika saapuisi New Yorkiin pelastamaan New York Rangersin maineen.

Sivuilla julistettiin, että vaikka Kakko olikin NHL:n varaussijalla 2, hän oli Church of Kakkon number one.

Ilahduin kovasti, kun Kakko sitten värvättiin Rangerseihin. Mikä riemu Church of Kakolle! Mikä fantastinen tilaisuus meille leuhkia omalla suomalaisuudella ja sisulla! Meidän poika, se on kuulkaa täältä kotoisin! Eräs tuttukin asuu Turussa, melkein sukua siis!

Olisin varmaan nauranut, jos joku suomalainen olisi kehitellyt Kaapo Kakon ympärille kirkon, mutta newyorkilaisten tekemänä se ilahduttaa loputtomiin. Ajatelkaa nyt!

Kimi Räikkösen fanitus Japanissa on ihan oma lukunsa.

Eihän kukaan suomalainen keksi koota Kimin yksitavuisia lohkaisuja haiku-kirjaksi, mutta japanilainen kyllä keksii. Ja ostaakin sen vielä. Nerokasta!

Kyllä tässä alkaa vähitellen omakin rinta röyhistyä. Pannahinen, onhan meillä muun muassa neljä vuodenaikaa, joista kaikista täytyy selvitä jotenkin.

Talvella kaivetaan itsemme lumihangista työpaikoille keksimään vaikkapa Oura-sormuksia, joita kuninkaalliset voivat pujottaa sormiinsa.

Kesällä istutaan muurahaispesässä tai saunassa niin kauan, että ulkomaalaisetkin tulevat katsomaan.

Ollaanhan me kovaa sakkia!

Julkaistu: 5.7.2019