Apu

Katja Ståhl Selviytyjistä: "Pelkään, että minusta tulee paloittelusurmaaja, kun ärsyynnyn liikaa ihmisiin"

Katja Ståhl Selviytyjistä: "Pelkään, että minusta tulee paloittelusurmaaja, kun ärsyynnyn liikaa ihmisiin"

- Tekee mieli karsia heikot lenkit, mutta nehän on loppumetreillä helpompi voittaa. Jotkut tekevät diilejä keskenään, ja vaikka siellä se yksi olisi kuinka persreikä, sitä ei saa pois, jos sillä on vahva liitto, Katja Ståhl sanoo.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Selviytyjät Suomi -sarjassa mukana ollut Katja Ståhl kertoo, että kilpailussa tehdään sopimuksia ja liittoja, mutta vain alkuvaiheessa, kun pelataan joukkueena. Kun riittävästi väkeä on äänestetty ulos, vastakkain joutuvat yksilöt – eikä juonilla ole mitään rajaa.

Ståhl ei tunnusta älytöntä kilpailuviettiä eikä hän ole ikinä harrastanut joukkuepelejä.

– Oli järkevää, ettei alussa pyri ratkaisemaan kaikkea itse, vaan että kaikilla on tehtävänsä. Siinä yrittää lähinnä katsoa, missä kohdassa on järkevintä hyökätä. Ne kilpailut olivat hirveän moniulotteisia ja merkillisiä. Välillä ei muistanut kilpailevansa vaan lähinnä kelasi selviytyvänsä.

Ståhl ei allekirjoita, että ohjelmaa kauheasti tarvitsisi käsikirjoittaa.

– Jos rupeat tosissaan miettimään, millaisia mahdollisuuksia itselläsi on päästä eteenpäin, kyllä se vaatii, että juonittelet ja mietit aktiivisesti, miten vältät pudotuksen. Tekee mieli karsia heikot lenkit, mutta nehän on loppumetreillä helpompi voittaa. Jotkut tekevät diilejä keskenään, ja vaikka siellä se yksi olisi kuinka persreikä, sitä ei saa pois, jos sillä on vahva liitto.

Jos Katja Ståhlilta kysyt, mitä viidakossa kannattaa olla omasta takaa, niin tropiikkiin tuunatut peruserätaidot ainakin. 

– Tulenteko ilman mitään kannattaa opetella. Vaikka sen osaisi, se kestää hirvittävän kauan. Toinen on se, että pystyy tekemään jotain kalastus- tai metsästysvehkeitä, vaikka ei välttämättä ole mitä metsästää. Mitä parempi kunto, sitä paremmin pärjää, mutta lihakset eivät ole ainoa tapa voittaa. Kilpailu olisi yksitoikkoista, jos vain triathlonistit pärjäisivät siinä.

Tärkeää on myös oikea aaltopituus.

– On hyvä tuntea itsensä, millaiseksi voi äityä. Mehän käytiin psykologihaastattelut, joissa kysyttiin, mitä pelkäät. Sanoin, että pelkään, että minusta tulee paloittelusurmaaja, kun ärsyynnyn liikaa ihmisiin. Tiedän, että olen vähän lyhytpinnainen urpojen kanssa.

Kärkeen ei kannata mennä eikä jäädä viimeiseksi. Viisainta on ”haahuilla tapetissa”.

– Ei kannata olla silmätikku. Liian kykenevät ja reippaat ovat alussa hyvä, mutta lopussa uhka, ja päällepäs­märit ärsyttävät. Ainakaan alkuun ei halua puhtaasti ääliömäisyyttään lentää pihalle.

Tunnetilat heittelehtivät ”ihan hirveästi”.

– On aika yksinäistä, kun ei oikeasti osaa luottaa yhtään kehenkään. Aina välillä muistutettiin toisiamme, että tää on sitten peliä eikä totta. Me mennään täältä kotiin ja tehdään makaronilaatikkoa.

Selviytyjät Suomi Nelosella sunnuntaina klo 20.30.

Lue myös: Katja Ståhl Selviytyjistä: Yhdestä käärmeestä varoitettiin, että jos se haukkaa, niin se on henki veks, moikka!

Julkaistu: 8.2.2018