Katja Ståhl kertoo, että suomalaisten Selvityjien joukko lennätettiin Manilaan ja sieltä potkurikoneella Filippiinien itäosiin.
– Ulkoministeriön kanssa käytiin keskustelua, voiko riemumielin selittää lähtevänsä kuvaamaan Filippiineille, jossa oli levottomuuksia. Mutta ne olivat ihan toisessa päässä maata.
Kun vielä oli matkattu busseilla ”viisi tuntia kärrypolkua” Caramoanin kylään, kaukainen kotimaa unohtui.
– Aamulla viiden aikaan meidät riuhtaistiin irti yhteiskunnasta ja vietiin veneellä jollekin saarelle. Siellä muodostettiin joukkueet ja pidettiin ensimmäinen kilpailu. Oltiin niin ei-missään kuin voi olla.
Hotelleissa ei kuvausaikana käyty, ”ei todellakaan”.
– Se oli niin loppuun asti mietitty, että kun mentiin sivistyneistön ohi veneellä, näkyvyys peitettiin, ettei me nähdä ihmisiä.
Lentoemännän tyttärenä Katja Ståhl on ollut ”vaikka missä” – safarilla Afrikassa, norsujen ja krokotiilien jäljillä Thaimaassa, Australian ”outbackissä” jossain.
– Kilimanjaron juurella kun aamulla heräät norsun törähtelyyn ja katsot ikkunasta, ja kirahvit siinä hengailevat, kyllä se on aika merkittävää. Aavikolla auton ikkuna oli täynnä isoja, irvisteleviä apinoita ja pelotti ihan sairaasti, mutta oli se ikimuistoista, Ståhl sanoo.
Niillä reissuilla aina joku piti huolta. Mutta sitten tuli kutsu viidakkoon.
Viime keväänä, Ståhlin ollessa viemässä varsaansa Salon varsanäyttelyyn, hän sai puhelun tutulta buukkaajalta.
– Hän kysyi, että tiedätkö tällaisen tv-ohjelman kuin Selviytyjät. Sanoin, että oikein hyvin, olen 15 vuotta seurannut ja aina miettinyt, mitenhän tuolla itse pärjäisi. Lähdetkö, hän kysyi. Lähden!
Ståhlista tuli osa seikkailijajoukkoa, jonka oli pärjättävä viisi viikkoa Filippiinien viidakossa omillaan.
– Aika nopeasti rupesi valkenemaan, että olen joukon vanhin, minä ja joku muu. Koska ohjelmassa on kaksi heimoa, pitää olla kaksi vanhaa. Siinä vaiheessa rupesin miettimään, että tosiaan, muitten ihmisten ikä alkaa kakkosella ja minun nelosella.
Ståhlin lisäksi ohjelmassa on viisitoista muuta julkkista – missiä, pujottelijaa, tanssinopettajaa, kyläkauppiasta ja mentalistia.
– Kauheinta oli, kun välillä tuntui, että siellä ei ole ainuttakaan ihmistä, joka tajuaa mua yhtään. Teki mieli uida vaikka joku kalastaja kiinni, että voidaanko jutella.
Samoilla saarilla kuvattiin vuorotellen muitakin selviytyjiä.
– Me oltiin aamulla, sitten tulivat puolalaiset ja vissiin tšekit skabaamaan. Logistiikka pyöri koko ajan, mihin aikaan mitkäkin veneet ja minkä kokoiset. Se koneisto oli ihan uskomaton. Siellä oli hollantilaisia, jotka olivat olleet tekemässä jokaista kautta.
Selviytyjät tunnetaan parhaiten amerikkalaisversiona, josta helmikuussa alkaa jo 36. kausi. Joukko ihmisiä kilpailee eksoottisissa paikoissa ja voittaja kuittaa pääpalkinnon, Amerikan mallissa miljoona dollaria, Suomessa 30 000 euroa.
Selviytyjät Suomi Nelosella sunnuntaina klo 20.30.
Lue myös:
