Apu

Katja Ståhl: Periksi ei anneta


Kysymykseen, uskooko Väyrynen todella mahdollisuuksiinsa, Paavo vastaa: ”Totta kai.”
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Oli vuosi 1986, kun itänaapurissamme sattui Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Me lukiolaiset olimme kauhuissamme. Kuollaanko tässä nyt Neukuista tulevaan tuulenpuuskaan?

Samaan aikaan Paavo Väyrynen ilmoitti olevansa mieluusti keskustan presidenttiehdokas tulevissa vaaleissa. Emme lopulta kuolleet ydinlaskeumaan, eikä Paavo Väyrysestä tullut presidenttiä.

Ydinvoimalaonnettomuus unohtui, Paavo ei.

Huhtikuussa 1994 Suomessa pelättiin Mika Murasta. Hän karkasi varusmiespalveluksensa aikana varuskunnasta rynnäkkökiväärin kanssa ja lähti omalle sotaretkelleen rauhan ajan Suomeen. Muranen lahtasi kolme ihmistä, ennen kuin hänet saatiin kiinni. Kauhu koristi iltapäivälehtien kansia.

Samaan aikaan Paavo Väyrynen painoi eduskunnassa pitkää päivää. Mikä oli Paavon painaessa: hän oli saanut 1991 eduskuntavaaleissa kaikkein aikojen äänisaaliin, 22 709 ääntä. Presidenttiehdokkuus oli luonnollinen jatke uralle.

Vankikarkurin aiheuttama pelko unohtui, Paavo ei.

Vuonna 2005 kuntaliitokset suututtivat kansaa. Monen vehmersalmelaisen mielestä ilman Kuopiotakin olisi pärjätty ihan hyvin. Lahdenväylällä koettiin maaliskuussa kaikkien aikojen ketjukolari, kun 80 autoa menetti jarrutusominaisuutensa kammottavassa lumipyryssä. Kolme ihmistä kuoli ja 60 loukkaantui. Omituisista sääilmiöistä oli alettu käyttää sanaa ilmastonmuutos. Pelko asettui taloksi suomalaisiin mieliin.

Samaan aikaan Paavo kyllästyi Suomen politiikkaan ja ampaisi mepiksi Brysseliin. Parin vuoden päästä Paavo palasi eduskuntaan ja kohosi ministeriksi, ties monettako kertaa.

Ilmastonmuutos jäi pelottamaan, mutta onneksi Paavoon saattoi sentään luottaa. Siinä oli mies, joka ei muuttunut miksikään.

Vuonna 2012 Talvivaaran kipsisakka-allas alkoi vuotaa, ja suomalaisten huoli ympäristöstä kohosi uusiin korkeuksiin: tällaista tuhoako kaivosteollisuus aiheuttaa? Miksi kukaan ei tee mitään? Talvivaaran tarinasta tehtiin elokuvakin. Kansalaisten luottamus päätöksentekijöihin horjui. Näinkö kaunis maamme tuhoutuu, herrojen lyödessä kättä metsästysreissuilla?

Samaan aikaan Paavo Väyrynen otti valtaa kahvasta kiinni. Hän ilmoitti olevansa käytössä, mikäli keskusta olisi etsimässä sopivaa presidenttiehdokasta. Vastaehdokasta etsittiin kabineteista, pelloilta ja saunojen takaa, tuloksetta. Paavo valittiin ilman äänestystä puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Liekö mediapelillä osuutta asiaan, mutta Paavo ei taaskaan voittanut. Kaivosnujakat puhuttavat yhä. Niin puhuttaa Paavokin.

Vuonna 2018 Paavon vaimo Vuokko sairastui verisyöpään. Se oli ensimmäinen kerta, kun Paavo empi uransa jatkoa. Vuokko voi jo paremmin ja on päässyt kotihoitoon.

Helpottunut Paavo Väyrynen on ilmoittanut lähtevänsä ehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Eihän tässä nyt voi ruveta laakereilla lepäilemään. Kysymykseen, uskooko Väyrynen todella mahdollisuuksiinsa, Paavo vastaa: ”Totta kai.”

Paavo ei anna periksi! Ole sinäkin kuin Paavo.

Julkaistu: 22.5.2019