Apu

Katja Ståhl: Ennen niin moni asia oli ihanasti – mielestäni hienoimmat mainossävelmät kertoivat pesuaineista

Katja Ståhl: Ennen niin moni asia oli ihanasti – mielestäni hienoimmat mainossävelmät kertoivat pesuaineista
Maitoa ei kai kukaan suomalainen ole unohtanut ostaa sen jälkeen, kun ”aina kun mä maitoo juon” -ralli sai ensi-iltansa. Maito oli niin suosittua, että jopa Suosikissa oli maitojulisteita, muistelee Katja Ståhl kolumnissaan.
Julkaistu: 18.8.2021

Ennen oli niin moni asia ihanasti. Jos lähti kauppaan, ei hirveämmin tarvinnut muistella, mitä piti ostaa. Korvissa soi pyytämättäkin nippu mainoslauluja, joiden avulla hyödyke jos toinenkin muistui mieleen. Ja jos se ei ollut laulu, se saattoi olla muunlainen hokema, kuten vaikkapa ”syökää kanaa”. Aivan! Kanaahan sitä pitää syömän, ostanpa.

”Munalla töihin ja kuorella takaisin” oli myös suuntaa-antava, ehkä jonkun mielestä hauskakin lohkaisu. Sen varsinainen merkitys jäi minulle hämärän peittoon, mutta munat muistin kyllä.

Maitoa ei kai kukaan suomalainen ole unohtanut ostaa sen jälkeen, kun ”aina kun mä maitoo juon” -ralli sai ensi-iltansa. Maito oli niin suosittua, että jopa Suosikissa oli maitojulisteita, ja edustipa sitä myös yksi surullisenkuuluisaksi päätynyt kanadalainen yleisurheilijakin, Ben Johnson.

Popsi, popsi porkkanaa juuttui mieleen niin tehokkaasti, että popsin sitä lähes hurmoksellisesti edelleen. En voi väittää, ettenkö laulua toisinaan rallattelisi.

Jännintä kai oli, että mielestäni hienoimmat mainossävelmät kertoivat pesuaineista. Ei olisi tullut mieleenkään ottaa hyllystä jotakin muuta kuin ”kirkkaina värit hehkunsa toistavat, CORAL, ja silloin ne vasta loistavat”, tai ”Mister Proper puhdistaa, peilin pinnat kirkkaaks’ saa!” Sitä kai ajatteli, että jos tuotetta kerran noin upeasti mainostetaan, sen on oltava hyvää. Kuka nyt huonoa kehtaisi mainostaa?

Monikin. Vinguin 70-luvun lopulla joululahjaksi piirustuslevyä. Kas, pukki oli hereillä ja toimitti halutun levyn, vieläpä hevoshahmolla. Kylläpä sitten kismitti, kun piirustuslevyllä piirretty hevonen ei lopulta näyttänyt hevoselta ensinkään.

Taisi olla sama aikakausi, jolloin Aromipesä oli kuumimpia lahjoja, jonka saattoi viedä kyläreissulle tuliaisena. Aromipesän lupaus oli jotakin niin hienoa, että on suoranainen ihme, ettei nykyään ole erillisiä Aromipesä-kauppoja. Vai onko? Oliko Aromipesä sittenkään yhtään oivallisempi väline kuin vanhanmallinen kylmälaukku?

"Veikkaan, että makeismyyntiä ohjailtiin ennen vallankin musiikilla. Käsi ylös kuka ei muka muista Jenkki- ja Tupla-mainosten lauluja?"

Hampaidenpesu alkoi kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun postiluukusta kolahti kerran kuussa Suosikki ja siinä mainostettiin Lähekkäin-hammastahnaa. No nyt! Jos Lähekkäin-hammastahna avaa tien toisen sukupuolen sydämeen, olen valmis harjaamaan hampaitani paljon. Mihin jäi sekin hieno tuote? Vai onko se näin tautisina aikoina jopa roisi ajatus?

Veikkaan, että makeismyyntiä ohjailtiin ennen vallankin musiikilla. Käsi ylös kuka ei muka muista Jenkki- ja Tupla-mainosten lauluja? Aivan mahtavia meininkejä edustivat molemmat tuotemerkit, vaikka eivät ne suussa sen kummoisempia olleet kuin kollegansa. Itse pidin aina Stimorolista. ”Stimorol on, Stimorol on, Stimorol verraton, Stimorol suun niin raikastaa, Stimorol verraton.”

Tänä kesänä on ollut muistella kesäistä mainosta, joka taisi pyöriä töllössä kohtuullisen kauan, ja syystä. ”Älä huido, ota offia.” Se on täsmälleen niin, edelleen.

Kommentoi »