Apu

Katja Kettu: Yläasteella löin minua kiusannutta poikaa – kiusaaminen loppui siihen

Katja Kettu: Yläasteella löin minua kiusannutta poikaa – kiusaaminen loppui siihen
– Jos elän yli satavuotiaaksi, aion liittyä mummokommuuniin, jossa poltellaan päivät pilveä ja kertoillaan tarinoita iltaisin, kirjailija Katja Kettu sanoo.
Kuvat Milka Alanen

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska tämä poika kiusasi minua yläasteella armottomasti. Odotin kemiantunnin jälkeen portaitten alla ja löin vatsaan. Poika kanteli rehtorille, myönsin tekoni ja kärsin rangaistuksen. Kiusaaminen loppui siihen.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla kirjailijaksi tai eläintenhoitajaksi. Toiveeni ovat toteutuneet osittain seitsemän kirjan sekä koirien, kissojen, hevosten, lehmien, porojen, vuohien ja kanojen kanssa aikaa viettäneenä. Toisaalta halusin myös olla näkymätön.

Teini-iässä inhosin erityisesti ilkeitä ja pikkumaisia laumasieluja, joiden mielestä olisi pitänyt olla oikeanlaiset Levikset ja juppikukkula. Siksi punkki varmaan vei mennessään.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun tuntemattomat auttavat toisiaan tai eläimet pelastuvat.

Kadun yhä, että kuuntelin musiikinopettajaa, joka sanoi, ettei naisista tule kitaristeja.

Join pääni täyteen, kun voitin Kalevi Jäntin palkinnon Kätilö-romaanilla 2011. Menimme siskon, isän ja kustannustoimittajan kanssa katsomaan Sielun Veljiä Nosturiin.

Sukurasitteeni on liiallinen kunnianhimo. Koetan taistella sitä ajatusta vastaan, että tarvitsisin julkista päänsilittelyä tekemisieni suhteen. Vaikka arvostus kyllä sitten tuntuukin tietysti meleko makialta, jos sitä saa.

Ystäväni ihmettelevät tapaani tehdä öisin töitä. Koetan aina välillä korjata rytmiä niin, että aamulla alkaisin ja iltapäivästä lähtien olisin vapaalla, mutta aina se yötöiksi jossakin vaiheessa lipsahtaa.

Ennen oli paremmin ainakin mehiläisten ja perhosten olot. Varsinkin mehiläiset ovat hävinneet ympäristömyrkkyjen ja loistautien takia. Nyt kesällä jokaisen kannattaisi laittaa parvekkeelle erilaisia kukkia pölytyskeitaiksi. Pikku tekoja luonnon hyväksi!

Suomen olisi jo aika luopua mieskeskeisestä johtajakuvasta. Olen seurannut ilolla, miten nykyinen nuorten naisten johtama hallitus on jämäkästi ja selkeästi ohjannut tilannetta. Tytöttely voisi jo jäädä historiaan.

Antaisin puolet omaisuudestani, jos tästä koronaviruskauheudesta seuraisi sellainen hyvä, että kapitalismin mekanismit kyseenalaistettaisiin ja alettaisiin elää kestävän kehityksen puitteissa.

Jos elän yli satavuotiaaksi, aion liittyä mummokommuuniin, jossa poltellaan päivät pilveä ja kertoillaan tarinoita iltaisin. Mummokommuuni siksi, että miehet elävät todennäköisesti lyhyemmän aikaa. Ehkä hankin myös mummolesborakastajan.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut, ettei helposti syntyvää kirjaa koskaan satu minun kohdalleni. Aina pitää tehdä duunia ja uskoa, että hyvä siitä tulee ja joku sitä lukee. Nyt kirjoitan Ismo Alangosta elämäkertaa. Takana on satoja tunteja haastatteluja, taustatutkimusta, kaikenlaisia unettomia öitä. Mutta hienoahan tämä on, että saa tehdä!

Julkaistu: 22.5.2020
Kommentoi »