Apu

Kasper Strömman: Millainen rillaaja sinä olet? – Nämä 5 arkkityyppiä tiede tunnistaa

Kasper Strömman: Millainen rillaaja sinä olet? – Nämä 5 arkkityyppiä tiede tunnistaa
Kasper Strömman analysoi kolumnissaan rillaamisen monimuotoisuutta. Kyseinen ruoankypsennystapa on erityisesti miehille oiva mahdollisuus kokea ripaus vaaran tunnetta ja äärimmäistä kuumuutta.

Kesä on ovella ja sen myötä ”rillaus”. Tämä ruoankypsennystapa on hyvin suosittu, mutta emme puhu tarpeeksi siitä, miten tehoton se itse asiassa on.

Tai menetelmä schmenetelmä, monelle – varsinkin miehelle – se näyttäisi pääasiallisesti olevan syy saada käsitellä äärimmäistä kuumuutta ja kokea vaaran tunnetta.

Tiede tuntee tänä päivänä viisi rillaajan arkkityyppiä. Mikä niistä sinä olet?

1. ”Rillaan kaikkea joka liikkuu, ja jos se ei liiku, rillaan sitä kunnes se liikkuu”

Lihaa ja kalaa voi rillata, tottakai. Miksei äyriäisiäkin, vaikka moni huippukokki ei suosittelekaan sitä. Mutta aprikooseja ja kaalia? Tiesithän, että on enemmän kuin yksi tapa kypsentää ruokaa?

2. ”Nakinpidennysrillin” omistaja

Olen eräänä juhannuksena omin silmin todistanut, kun tätä miestyyppiä edustava henkilö saapasteli yhteisen grillin luo vain poistuakseen saman tien paikalta päätään halveksien pudistellen.

Sama mies palasi kymmenen minuutin kuluttua maastoautolla giganttinen, perässä vedettävä rilli mukanaan niin että nuoret koivut kaatuivat rytinällä. Ajattelen tätä usein.

3. Hiilirillin halveksija

Jokaisen itseään kunnioittavan omakotiasujan pihallehan kuuluu rosterinen, espoolaistyyppinen kaasurilli trampoliinin kaveriksi.

Mutta entäs jos daiju naapuri kaataa vielä pöliseviä hiiliä vanhaan klommoiseen pallorilliin? Silloin siitä kannattaa viattomasti huomauttaa esimerkiksi lauseella ”Ai sä vedät vielä perinteisellä rillillä, no ei kai siinä”.

Passiivisaggressivinen mutta ystävällinen lause, jolla pystyt osoittamaan syvää rivienvälistä halveksuntaa. Eli täydellinen kommunikaation muoto.

4. Vieroitusoirerillaaja

Mitä tehdä, jos rillaushimot ovat jatkuvasti pinnassa, muttei rilliä saatavilla? Rillaamisen vieroitusoireista kärsivä tekee kaupungin puistossa tulen, virittää sen päälle taloyhtiön edustalta viedyn rappurallin ja rillaa siinä jonkun kaupungin eläimen, esimerkiksi rotan.

Onko rapaisen askelritilän päällä valmistettu jyrsijä edes hyvää? Sillä ei ole väliä.

5. Rillausvastustaja

Rillinhalveksija on päättänyt vapaaehtoisesti asettautua yhteiskunnan ulkopuolelle omaksumalla aktiivisen antirillausasenteen.

Saattaa demonstratiivisesti tuoda yhteiseen puistorillaushetkeen kaupan kylmäaltaan roiskeläppäpitsan, koska ”rillaushan on vain tapa lämmittää ruokaa”.

Pitää itseään ”älykkäänä ja ajattelevana yksilönä”, kun kaikki muut pitävät ”runkkarina”.

Mitä me tästä opimme?

On siis selvää, että rillaamisessa on ennemminkin kyse pyhästä rituaalista kuin kätevästä ruoanvalmistusmenetelmästä.

Mutta onneksi tästäkin seremoniasta on maallistunut versionsa, nimittäin joidenkin pikaruokaketjujen käyttämät puolivalmisteet, joihin on lisätty keinotekoiset parilan jäljet.

Maksimaalista autenttisuutta jäljittelevä menetelmä vie kyllä nälän, mutta saako se sydämen hakkaamaan? Ei tietenkään. Koska me kaikki tiedämme, että vasta silloin kun saa kiihtyneellä pulssilla käännellä pieniä kuumia lihanpalasia, voi tuntea aidosti olevansa elossa.

Kasper Strömman on graafikko, blogisti ja sarjakuvapiirtäjä.

Julkaistu: 3.6.2020
Kommentoi »