"On se kyllä ihime poika."

42-vuotiasta harvempi kutsuu pojaksi, mutta muuten Rukan mäkimontusta poistuneen varttuneemman katsojan tokaisuun Noriaki Kasaista on helppo yhtyä. Japanilainen hallitsi hermonsa ja hyppynsä illan viimeisenä hyppääjänä, vaikka eilisen kisan ykkönen, Sveitsin Simon Amman oli juuri lyönyt tasajalka-alastuloa lukuun ottamatta käytännössä virheettömällä suorituksella 144-metrisen tiskiin. Alastulon "virhekin" oli luonnollisesti pakon sanelema hypyn pituuden vuoksi.

Kasai vastasi 131,5-metrisellä, mutta ensimmäisen kierroksen pisimmän hypyn (145 m), tuulikompensaation ja tyylipisteiden laskemisen jälkeen sympaattiset konkarit jakoivat voiton 272,2 kokonaispisteellä - ja juhlivat vilpittömän sopuisan oloisina heti perään.

Suomalaisista iloisin oli 17:nneksi hypännyt ja perjantaina toiselta kierrokselta karsiutunut Jarkko Määttä. Yleensä median edessä harvapuheinen 19-vuotias intoutui suorastaan puhetulvaan, ja hymy ulottui silmiin asti.

- Paljon parempaa kuin eilen, jolloin meni päin tasan siitä kuuluisaa. Tänään ensimmäinen hyppy oli oikein hyvä ja rento, toiseen puski taas yliyrittämistä. Pitäisi vaan oppia pitämään pää tyhjänä ja olla runttaamatta väkisin, niin menee paljon pidemmälle, hän sanaili.

Rukan suurmäki on hyvin tuuliherkkä ja profiililtaan lähes ainutlaatuinen mäkisirkuksessa - hyvässä ja pahassa.  Kun vauhdit ovat vain koventuneet, välineet kehittyneet ja lennot pidentyneet, Rukalla on jouduttu useampaan kertaan arpomaan, uskalletaanko hyppääjiä päästää tornista alas.

Kansainvälinen hiihtoliitto FIS ehti taannoin jo uhata suomalaisjärjestäjiä maailmancup-arvon menetyksellä, kun mäkikisoja ei tahdottu saada ainakaan täysmittaisina läpi millään.

Hyppääjien nopeus kiihtyy Rukan mäessä yli 120 kilometriin tunnissa.

- Oli siellä pyörivää vastatuulta, mutta pahemmissakin on hypätty. Aika perus Rukan-keli, kuittasi Määttä.

Haavereilta ei vältytty, tosin Slovenian Anze Lanisekin pahan näköinen kaatuminen johtui siteen pettämisestä hypyn keskivaiheilla. Saksan Andreas Wellinger puolestaan joutui vastatuulen riepottelemaksi ja läsähti alastulorinteeseen selälleen.

Molemmat loukkaantuneet lähtivät montusta tajuissaan ja olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa, mutta ainakin Lanisek joutunee huilaamaan viikkotolkulla (todennäköisesti solisluu- tai olkapäävamman vuoksi). Monttuun paiskautumisesta pää ja koko vasen puoli edellä ja hurjista kuperkeikoista ei kerta kaikkiaan voinut selvitä ilman aivotäräystä ja murtumia.