Apu

Karismaa ei voi ostaa



Karismaa ei voi ostaa

Professori Matti Kassila, 88, ja teatterineuvokset Eila Roine, 80, sekä Matti Ranin, 85 ovat ihastuttavia taiteilijoita. Mutta siitä huolimatta - tai ehkä nimenomaan siksi - myös itseironisia tarinankertojia. Sillä nauru itselle on kaikkein makeinta lajia.
Teksti Hannu Koskela

Kevään työrupeamani ehdottomia virkistäjiä ovat olleet teatteri- ja elokuvataiteen isot, varttuneet valopisteet.

Professori Matti Kassilan ja teatterineuvos Matti Raninin tapasin Helsingissä, ravintola Elitessä Raninin nimenomaisesta pyynnöstä Tauno Palon nimikkopöydässä. Hauska oli huomata, että Komisario Palmu-elokuvien pääjoukkoon kuuluneet herrat (Kassila idearikas ohjaaja, Ranin jäljittelemätön Virta) olivat - jos mahdollista - minuakin innostuneemmassa vireessä tapaamisen johdosta.

Kuulemma aivan liian harvoin tapaavat ystävykset tuskin ehtivät tervehtiä toisiaan aulassa, kun Kassila jo aloitti:

- Kuulehan kaima, näin viime yönä sinusta unta. Meillä oli alkamassa sinfoniakonsertti Tampere-talossa. Minä olin kapellimestari ja sinä ensiviulisti. Mietin tuskaisasti miten selviän. Sitten keksin sanoa orkesterille, että älkää välittäkö minun huitomisistani johtajakorokkeella. Soittakaa vain oikein. Sitten kysyin sinulta, osaatko lukea partituuria, koska olin huolissani, kuinka onnistuisit, Kassila kertoi.

Eliten aulassa Ranin kuunteli uteliaana ja hätääntyneen innoissaan kysyi, mitä minä vastasin, kuinka selvisin?

- Sitä minä en tiedä, kun juuri sillä hetkellä valitettavasti heräsin käymään vessassa.

Teatterineuvos Eila Roineen kanssa söimme Tampereella, tiätysti italialaisessa Vinoteca del Piemontessa, Roineen valitsemana.

Hyvän ruuan äärellä hän muisteli uran urkenemista. 1950-luvun alussa Roine sai siihen mennessä tärkeimmän pääroolinsa, kun toinen näyttelijä joutui sairauslomalle. Roine myös onnistui tehtävässään niin hyvin, että pelätty, näyttelijöitä säälittä käsitellyt, mutta joka tapauksessa suuri teatterinjohtaja Eino Salmelainen innostui ensi-iltakiitoksissa näyttämöllä lähestymään nuorta taiteilijatarta aikomuksenaan antaa käsisuudelma.

- Kun Salmelainen tarttui käteeni ja veti suu auki minua luokseen, arvelin, että se aikoo purra, ja vedin käteni lujasti pois, Roine muistelee.

Ja olkaa huolitta hyvät lukijat. Tuota pikaa saatte lukea Avusta kevääni kolmannesta onnellisesta kohtaamisesta. Taiteilijaprofessorinakin hurmannut parrasvalojen piriste, näyttelijä Seela Sella, 75, tarinoi, minkälaisilla herkuilla hän sulostutti lapsuuttaan sota-ajan Pispalassa.

Hannu Koskela

Julkaistu: 25.6.2012