Apu

Kari Väänänen: Pikku Scarlett ja joulupukki


Kari Väänänen muistelee Kiwi Christmas -elokuvan kuvauksissa sattunutta tapausta, joka kirvoitti hänet kyyneliin.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Pikku Scarlett ei ollut koskaan nähnyt joulupukkia elävänä, sillä hänen kotimaassaan pukki tuli aina yöllä savupiipun kautta, jätti lahjat ja häipyi samaa tietä koskaan näyttäytymättä ja aamulla lapset sitten löysivät lahjat kuusen juurelta. Niinpä Scarlett ei ollut siis koskaan tavannut sitä ihka oikeaa joulupukkia kasvotusten. Ostoskeskuksen pukkien hän tiesi olevan pukiksi naamioituneita isän kavereita jalkapallojoukkueesta.

Eräänä helmikuisena päivänä hän lähti äidin kanssa rannalle. Heillä oli mukanaan eväskori täynnä pieniä herkkuja. Oli kanankoipia, oli voileipiä, oli lammaspaistia, salaattia, kiivihedelmiä ja kakkua, jonka äiti oli eilisiltana leiponut ihan tätä retkeä varten. Se oli pikku Scarlettin herkkua.

Meri oli smaragdin vihreä ja aurinko paistoi lämpimästi. Scarlett mutusteli tuolilla kakkupalaansa tyytyväisenä ja hyräili juuri oppimaana laulua jalkojaan heilutellen. Sitten hän näki joulupukin! Pukki istui kauempana rannalla aurinkovarjon alla, mutta joulupukki se oli! Ihan ilmi elävänä!

"Missään ei näy poroja"

Scarlett liukui alas aurinkotuoliltaan ja otti varman suunnan kohti pukkia. Välittämättä äitinsä kyselyistä, hän käveli pukin luo ja jäi katsomaan valkopartaa tarkasti. Hän tuijotti pukkia niin kauan, että tämä lopulta kääntyi katsomaan tyttöä.

Scarlett kysyi, että miksi pukki oli tullut rannalle, sillä jouluhan meni jo. Pukki oli ensin hieman hämillään, mutta kohta jo kertoi, että hänestä tehtiin elokuvaa täällä Uudessa-Seelannissa ja siksi hän odotti tässä varjon alla.

Scarlett tivasi pukilta, miten tämä pääsee takaisin kotiin pohjoisnavalle, kun missään ei näy poroja. Pukki kertoi itsellään olevan huippunopean reen, joka kulki ilman poroja ja melkein aikaakin nopeammin ja kertoipa vielä, ettei pukki asu pohjoisnavalla, vaan Suomen Lapissa. Tätä Scarlett ihmetteli kovasti ja kyseli innokkaasti lisää Lapista ja Suomesta. Ja minä selitin ja kerroin.

"Kiitin elämää hyvästä jekusta"

Kun Scarlett sitten poistui ja palasi äitinsä luokse, jäin ihmettelemään pienen ihmisen pohjatonta luottamusta joulupukkiin. Harmittelin, että en ollut ottanut häneltä tietoja ylös, sillä moinen viaton ja puhdas usko pukkiin ansaitsisi kyllä tulla huomioiduksi jollakin tavalla.

Niinpä oli yllätys suuri kuten myös iloni, kun pari viikkoa myöhemmin teimme kohtausta, jossa pukki jakaa lapsille lahjoja ennen joulua. Ja siellähän oli pikku Scarlett muiden lasten seassa ja vilkutti joulupukille! Tuotantopäällikkö oli nähnyt tuon episodin rannalla ja minulle kertomatta palkannut tytön avustajaksi tuohon kohtaukseen.

Scarlettillekin oli varattu lahja ja hän tuli sen tomerana hakemaan, kiipesi syliini, halasi tiukasti ja antoi poskelle pienen pusun. Sitten hän katsoi minua vakavana ja kysyi että miksi pukki itkee. Yritin soperrella, että ilostahan pukki… Scarlett meni takaisin paikalleen, halasi lahjaksi saamaansa nukkea ja säteili onnesta. Olin koko loppupäivän liikutettu tuosta kohtaamisesta ja kiitin elämää hyvästä jekusta.

"Olen harvoin nähnyt niin onnellista olentoa"

Olen harvoin nähnyt niin onnellista olentoa kuin tuo pieni viisivuotias oli istuessaan siinä lahjaansa halaten, samassa piirissä oikean joulupukin kanssa. Hiljaa mielessäni toivotin hänelle ja kaikille lapsille koko maailmassa hyvää joulua ja sitä toivotan myös teille arvon lukijat.

Hyvää joulua Teille ja jokaiselle tämän planeetan pintaa tallaavalle!

Julkaistu: 19.12.2018