Apu

Kari Väänänen: On polkua monta


Polkuja siellä, polkuja täällä. Kari Väänänen kirjoittaa polusta poikineen!
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Jos ajattelee tarkemmin, niin elämässä on monta polkua mistä valita, niin kuin esimerkiksi polkumiina ja polkupyörä. Toinen on hupaisampi vehje kuin toinen. Cykkeliähän on hauska polkea, kun taas miinakaimansa on varmaankin paljon epämiellyttävämpi kokemus. Hyi sentään!

Lisäksi on olemassa sellainenkin ihme kuin polkuauto. Se on auto, jota poljetaan. Ei suinkaan tamppaamalla sen päällä, vaan saadakseen sen liikkeelle pelkällä lihasvoimalla. Kooltaanhan se on tietenkin paljon nykyisiä henkilöautoja pienempi, joukkoliikenteestä puhumattakaan.

Miltä kuulostaisi polkulinjuri, jossa kaikki polkisivat? Siinäpä matkustava ähkisi otsasuonet pullollaan, kun tultaisiin Pyynikinmäkeen. Saattaa olla kohta ihmiskunnalla edessä, jos tätä menoa jatketaan. Kohta voi polkuauton saada polkuhinnalla polkumyynnistä.

Lisäksi on tietenkin elonpolku, joka on jokaisen valittava jossakin vaiheessa elämäänsä. Siitä tulee sitten joko sissiliike Loistava polku tai harhapolku. Mene tiedä.

Polku taivaaseen on vaikeasti nähtävissä

Nykyään on muodissa polkujuoksu, jossa pingotaan pitkin metsäpolkuja ristiin rastiin, niin että tömisee. Jos maasto on poluton, on syytä turvautua polkukarttaan, jottei eksy sivupolulle polkujuostessaan isänmaamme runsaissa metsissä. Sillä jos eksyy typerästi, voi jäädä urapolku kesken. Polkujuoksuun voi tietenkin käyttää myös kuntopolkua, kunhan on kunnolla.

Polku taivaaseen on taas aivan eri juttu. Se on vaikeasti nähtävissä abstraktisuutensa takia. Ovelle koputtavat lahkolaiset kyllä väittävät sen löytäneensä, mutta niinhän ne väittävät paljon muutakin. Joka tapauksessa tuo polku on kaita, ja tuolta kaidalta polulta ei pikku jalka saa poiketa, sillä silloin Taivaan isä on hyvin, hyvin vihainen.

Laulun mukaan vallankumouksella on lumessa polkua monta, ja monta on myös kulkijaa.

Samoin kulkijaa piisaa poropolulla, laumassa kun liikutaan. Poropolku muodostuu elikoiden vaeltaessa perätysten poluttomaan tunturiin, sillä helpompi on peräkkäin vaeltaa samoja jälkiä ja seurata johtajahirvasta kyselemättä. Sen oivalsivat jo Kekkosen perässähiihtäjätkin.

Risteilyohjus ja oikopolku ilman halki

Muuten: latumiinaa ei pidä sekoittaa polkumiinaan, sillä toinen on kesän herkku ja toinen talven laatuisa eväs. Polkumiina sijaitsee polulla ja latumiina ladulla.

Ehkäpä latu sijaitsee talvella samassa paikassa kuin polku kesällä. Eli varovainen pitää olla, ettei kesällä hilippase latumiinaan, eikä talvella sivakoi polkumiinaan.

Sotapolulla on muutenkin oltava valppaana, sillä siellä monta vaaraa ompi eessä. Ensin pitää katsoa vasemmalle ja sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle ja vasta sitten on tiesi turvainen ja voit ylittää valtakunnan rajan, sotapolkua pitkin tietenkin.

Varmuuden vuoksi voi vilkaista myös ylös taivaalle, ettei risteilyohjus, tuo hyväkäs, pääse yllättämään, sillä kun on oikopolku ­ilmojen halki.

Ja ainahan se pieni polku metsän halki vie. Jos siellä kärryjä näkyy, on kyseessä mitä todennäköisesti kärrypolku, ja jos siellä pelataan monieräistä ottelua, lienee kysymyksessä eräpolku.

Rantapolku sijaitsee nimestään huolimatta kuivalla maalla, aitanpolku emäntineen ja ilman tiedetään ja saunapolku vie saunalle. Luontopolku taas karaisee kulkijansa luontoa, olen kuullut.

Eli on polkuja kuljettavaksi. Eteenpäin elävän mieli. Poljetaan jenkan tahtiin elomme polkua, niin että jytisee.

Julkaistu: 4.9.2019