Apu

Kari Väänänen: Oletko huomannut pienen naisen, joka seisoo Herätkää!-kyltin kanssa?

Kari Väänänen: Oletko huomannut pienen naisen, joka seisoo Herätkää!-kyltin kanssa?
Kari Väänästä liikutti vanha nainen marketin nurkassa. Onko uskossa sittenkin jotakin hyvää eikä vain valtataisteluja?

Tuo pieni nainen, jo ikääntynyt, seisoi tuulessa, tuiskussa ja helteessä marketin ovensuun nurkassa vierellään lehtiteline. Lehtien kannessa luki isolla HERÄTKÄÄ. Koskaan hän ei edes katseellaan haastanut sinua, ja hänessä itsessään asui rauha.

Hän oli uskovainen, varmaankin jostakin lahkosta, en tiedä mistä. Ilmeisesti hän oli saanut luvan olla sisällä ovensuussa, kun sää oli oikein kurja. Siinä minä häneen kiinnitin huomioni, kun hän joulun alla useana päivänä seisoi samassa paikassa. Hän ei astunut kulutuspyhättöön pidemmälle, vaan seisoi arka katse silmissään, kuin anteeksi pyytäen röyhkeyttään. Ihmiset riensivät ohitse naamat ostoksista punoittaen, hiki otsalla helmeillen, kärryt täynnä jouluherkkuja ja krääsää, lasittuneissa silmissä rahahuolet ja päässä jouluvalmistelujen paine.

Tuo pieni nainen seisoi kärsivällisesti joulunlapsen kuva vierellään. Kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota. Koskaan en nähnyt yhdenkään ostavan häneltä lehteä.

Kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota.

Itse en ole uskovainen, vaikka minulla jumalani onkin, mutta en voinut olla tuntematta liikahdusta mielessäni kohdatessani tuon ihmisen uskon. Uskonnollinen röyhkeys puuttui hänestä kokonaan, mutta hän oli Jumalansa asialla, vahvasti.

Uskonnollisella röyhkeydellä tarkoitan kirkon harjoittamaa julmuutta kautta historian ja uskonlahkolaisten päällekäyvyyttä, ovesta sisään tunkeutumista ja lasten häpeämätöntä hyväksikäyttöä.

Kauhein aika lienee ollut inkvisitio, jolloin harjoitettiin käsittämätöntä julmuutta vääräuskoisten nujertamiseksi. Jos et usko Jumalaan kuten kirkko tai minä haluamme, poltettakoon sinut elävänä roviolla, koska olet saatanasta.

Vaikka rankaisukeinot eivät nykyään ole yhtä julmia kuin tuolloin, käydään yhä uskonsotia, joissa viides käsky menettää merkityksensä. Vastapuolen sotureita lahdataan Jumalan lippua kantaen. Me tapamme hänen nimessään. Siunausta! Tämä Jumala on tuomitseva, ei lempeä ja armahtava.

Armahduksen saat vain, jos tunnustat kyseisen kirkkokunnan uskoa. Kirkko määräsi aikanaan koko elämästäsi ja pakotti nöyryyteen, ei niinkään Jumalan edessä, vaan itsensä edessä. Sinun tuli olla nöyrä ja hiljainen, tottelevainen kansalainen, kirkkoa ja esivaltaa kumartava, oikeaa uskoa tunnustava.

Saamelaiset pakolla käännytettiin kristinuskoon.

Saamelaisilta riistettiin heidän omat, ikiaikaiset jumalansa ja pakolla käännytettiin kristinuskoon. Jos et kääntynyt, sinut suohon upotettaman piti. Ja sinun piti juoman viinaa, jota papit luvalla keittivät ja pakolla myivät. Kun käännyit, ostit ja joit viinaa. Miksi saamelaisten jumalat eivät olleet yhtä arvollisia kuin kristittyjen Jumala?

Kyse oli ahneudesta: taloudellisesta ja poliittisesta vallasta. Vallanhimon kärjessä kiikkui moni paavikin. Kirkon omaisuutta ja loistoa kasvatettiin häikäilemättä. Sitten Martti iski kirkon oveen teesinsä, ja kaiken piti muuttua, mutta julma käännytystyö jatkui. Kullanhimon ajamana, uskonnon varjolla, ryöstettiin ja tapettiin inkakansa ja moni muu alkuperäiskulttuuri tuhottiin. Ei kovin kaunista jumaluskoa.

Ja siinä seisoo uskonsa puhdistamana pieni nainen ja ääneti huutaa: Herätkää! Siunausta.

Julkaistu: 29.1.2020
Kommentoi »