Apu

Kari Väänänen: Oi Suomi Suomeni maa

Kari Väänänen: Oi Suomi Suomeni maa

"Omaa maata parjataan ja haukutaan avoimesti, puuterinokka nyrpeästi pystyssä. Onkohan muiden maiden kansalaisilla moinen tapa?"
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Suomalainen, amerikkalainen, saksalainen ja ranskalainen näkivät norsun. Amerikkalainen ajatteli, miten elukalla voisi tehdä rahaa. Ranskalainen tuumaili, miten sen kanssa voisi harrastaa seksiä. Saksalainen mietti, miten siitä voisi tehdä sotakoneen.

Suomalainen ajatteli, että mitähän tuo norsu ajattelee minusta.

Suomi on Euroopan  Kemijärvi. Globalisaation runtelema, olemassaolostaan taisteleva, syrjäinen ja monelle tuntematon. Tiedetään, että jossakin se on, mutta missä, sen tietää harva. Skandinavia on Ruotsi, Norja ja Tanska, mutta meidän maamme tunnettuutta ei auta, vaikka pääministeri kuinka taivuttelee ranskan säännöttömiä verbejä.   

Olemme aina olleet seitsemän meren takana, piilossa jossain pohjolan metsissä ja soilla. Monelle suomalaiselle onkin tullut maailmalla tavaksi haukkua Suomea, omaa maataan. Se on kylmä, pimeä ja rakkaudeton, epäsivistynyt korpi, jossa elää itsemurhataipuvainen synkkä kansa. Omaa maata parjataan ja haukutaan avoimesti, puuterinokka nyrpeästi pystyssä. Onkohan muiden maiden kansalaisilla moinen tapa?

Niinpä tasapuolisuuden nimissä pari kriittistä sanaa näistä muista, suomalaisten ”kosmopolliittien” niin kovasti ylistämistä maista.

Rooma on toki kaunis, mutta siellä voi iltakävelyllä ihailla kalliiden liikkeiden pröystäilevien ikkunoiden lisäksi miljoonia rottia, jotka juoksentelevat mallien ja mafiosojen turkkien helmoissa. Ilman täyttää imelien hajusteiden löyhkä sekoittuneena viemärin hajuun.

Siellä haukutaan suomalaista ruokaa. Totta onkin, että suomalainen keittokirja ei ole yhtä paksu kuin Berlusconin lompakko, mutta on se paksumpi kuin Berlusconin kootut viisaudet -teos.

Entäs Amerikan ihmemaa? Siellä amerikkalaiset hurmiossa palvovat itse itsestään maalaamaansa sankarikuvaa, jos eivät ole pyssyn kanssa levittämässä ”demokratiaa” ulkomailla tai lihomassa tai psykiatrilla tai vankilassa.

Ranskalaiset katsovat halveksivasti sitä, joka ei osaa heidän kieltään. Entinen siirtomaavalta potee ähkyä menetetystä suuruudestaan ja pelkää lähiöissä kytevää siirtolaispommia. Englanti nuolee Amerikan takalistoa antaakseen itsestään vieläkin maailmanvallan kuvan.

Saksalla on omat traumansa, saati sitten Venäjällä, joka ei tiedä, ollako demokratia, diktatuuri, Stalinin- vai tsaarinmaa. Sveitsi on ”verosuunnittelijoiden” luvattu maa salaisine rahaluolastoineen ja piilotettuine natsiaarteineen. Kreikan ja Espanjan taloudenpidon me kaikki tiedämme.

Haukuttavaa löytyy joka maasta, kun vähän viitsii kaivella. Muille kyllä nauretaan, mutta omaan maahan kohdistuvaa huumoria ei ymmärretä alkuunkaan. Siinä suomalainen on poikkeus. Meillä osataan nauraa itsellemme.  

Kauniin  kielen, puhtaan luonnon ja leppoisten ihmisten kanssa tämä maa on kelpo pläntti asuttavaksi. Ei tarttis ulkomailla haukkua ja halveksia suomalaisuuttaan ja Suomea. Se on moukkamaista ja sivistymätöntä ja tekee ihmisestä pellen ja se näkyy, vaikka yrittäisi kuinka sievistellä katukahvilassa Champs-Élysées’llä pikkurilli pystyssä sherryä siemaillen peläten, että mitähän minusta ajatellaan.

Jospa olisi ylpeä itsestään ja maastaan. Olisi heimonsa mittainen. Olisi suomalainen.

Ajatelkoon norsu mitä lystää.

Julkaistu: 22.4.2015