Apu

Kari Väänänen: Erkki-Mikael


Kari Väähänen muistelee Erkki Mikael Salmea eli nimimerkki Erkki-Mikaelia.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Olen useasti ylpeänä ajatellut, että kuinka olenkin päässyt kirjoittelemaan tähän samaan julkaisuun kuin aikoinaan Erkki Mikael Salmi, eli nimimerkki Erkki-Mikael, joka on tietysti lukuisien Isaskar Keturi- ja Samuel Väsy -pakinoiden luoja. Ja voihan täytinen miten me penskoina nauroimme näille jutuille. Nauroimme tikahtumiseen asti ja tuo nauraminen on jatkunut minulla läpi elämän ja jatkuu vieläkin.

Kun muutin aikoinaan etelän Suurelle Kirkolle, eli Helsinkiin, suuri osa kirjastostani katosi muuttojen myrskyissä, mukana myös iso osa Erkki-Mikaelin pakinakokoelmista. Minulla oli melkein kaikki teokset, joihin oli koottu Apu-lehdissä aikanaan olleet pakinat. Näissä pakinoissa pääosissa seikkailivat mainitut veijarit Isaskar Keturi ja Samuel Väsy.

Keturi oli työtä vieroksuva boheemi, itsestään varma keplottelija, jonka vuokrat olivat maksamatta aina vuodesta -37. Isännöitsijä Perttuli Pihi ja ulosottomies Möhky yrittivät epätoivoisella vimmalla periä rästissä olevia vuokria ja muita maksamattomia laskuja Isaskarilta, siinä tietenkään koskaan onnistumatta. (Isaskarin mielestä ulosottomies Möhkyn etuniminä olisi pitänyt olla Sulo Otto Mies.)

Isakar pukeutui ainaisen rahanpuutteen takia vanhasta frakista leikkaamaansa, hyvinkin oudoksuttavaan pukuun ja käyttäytyi kuin paraskin aatelinen. Apurinaan hänellä toilailuissaan oli Apu Toimittaja, joka lienee Erkki Mikael Salmen alter ego. Isaskarin häpeämätön varmuus omasta erinomaisuudestaan kantaa kaksikon läpi huimien seikkailujen.

Samuel Väsy puolestaan on arkkityyppi suomalaisesta perheenisästä tuon ajan suomalaisessa arjessa. Sylvi on Samuelin vaimo ja lapset ovat vauvaikäinen Susanna sekä Helpertti ja Vilpertti, joita naapurit kutsuvat yhteisnimellä Tuplavahinko ja jotka ovat täynnä uteliaisuutta, mielikuvitusta, vastentahtoista koulunkäyntiä ja Hesan slangia.

Oma suosikkini pakinoista on Pesiveto Vuhpeli, jossa Erkki-Mikaelin kielellinen nerokkuus on huikeimmillaan.

Muutenkin Erkki-Mikaelin tapa kirjoittaa on vaikuttanut minuun suuresti läpi elämäni. Vieläkin ahmin hänen taiturimaisia ja megalomaanisia lauseitaan, joilla hän pakinansa aloitti. Pisimmät niistä ovat lähes sivun mittaisia ilman, että lause tai ajatus katkesi kertaakaan. Näitä lauseita ihastelimme Juice Leskisen kanssa Tillikan pöydässä kilpaillen, kumpi muistaa niitä enemmän. Juice muisti.

Juicella oli melkein kaikki Erkki-Mikaelin pakinakokoelmat kuten myös minulla, sillä olin kerännyt uudestaan koko sarjan kasaan koluten divareita silmät pölystä kirvellen. (Kiitos Komisario Palmu -divarille.) Ja minä voitin, sillä sain viimein käsiini Mokomat monokinit -kirjan, jota Juicella ei ollut. Kokoelmani oli täydellinen. Viikkotolkulla olin polleaa poikaa ja Leskinen murjotti.

Palaan edelleen noihin kirjoihin säännöllisin väliajoin. Ne ovat minulle eliksiiriä tässä matoisessa maailmassa. Niiden huumori osuu ja uppoaa minuun. Kikatan ja käkätän edelleen tikahtumiseen asti joitakin tarinan kohtia, palaten uudestaan ja uudestaan jonkun huiman lauseen alkuun, tankaten sitä edestakaisin, nautiskellen taiturimaisesta kielestä.

Erkki Mikael Salmi. Olet antanut minulle paljon iloa ja naurua elämään. Ehkä jopa heitän henkeni nauraessani jutuillesi. Mikä olisi parempi lähtö manan majoille naureskelemaan.

Julkaistu: 10.4.2019