Apu

Kari Hotakainen ajoi autolla pihaan ja osti talon katsomatta sisälle

Kari Hotakainen ajoi autolla pihaan ja osti talon katsomatta sisälle
Kari Hotakaisen uusi romaani kertoo kaltoin kohdellun naisen tarinan. Omasta elämäntarinastaan kirjailija löytää useita vakavan huvittavia piirteitä.
Julkaistu: 1.10.2022

Kirjailija Kari Hota­kainen tunnetaan kivikasvoisena humoristina ja tuotteliaana kirjailijana.

Kirjailijanura sisältää muun muassa kymmeniä romaaneja, runokirjoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia, näytelmiä.

Hän on kirjoittanut myös elämäkerran Tuntematon Kimi Räikkönen, jota myytiin ilmestymisvuotenaan 2018 enemmän kuin mitään muuta teosta Suomessa kautta aikain, ja se on Suomen kaikkien aikojen myydyin urheilukirja.

Kari Hotakaisen, 65, uusi romaani Opetuslapsi (Siltala) ilmestyi ­elokuun lopulla.

Tässä haastattelussa hän kertoo ­epäasiallisesta ulkonäkösuhteestaan, uskonnollisista mielenhäiriöstään, sulkapallosta ja mieltymyksestään kylmään hernekeittoon.

Romaanisi päähenkilö on kaltoin kohdeltu Maria. Miten samastuit kirjoittaessasi nuoren naisen ­hahmoon?

Samalla tavalla kuin kehen tahansa muuhunkin. Jos kirjoittaa vaikkapa rotasta, on tarinaan löydettävä rotan näkökulma.

Marian tapauksessa auttoi jonkin verran, että olen elänyt koko elämäni naisten ympäröimänä.

Se ei tietystikään tarkoita, että olisin millään lailla asiantuntija kirjoittamaan naisista.Totean vain, että näin asiat ovat kohdallani menneet.

Yritän aina kirjoittaa ihmisen osasta, en sukupuolesta.

Kirjailijan ammatti perustuu puhtaasti valehteluun ja mielikuvitukseen ja toisen asemaan asettumiseen.

Työhuoneen seinällä minulla oli edesmenneen filosofin Jope Ruonansuun lause: ”Aattelepa omalle kohalles.”

Kirjassa kritisoidaan menestyskeskeistä, ulko­näköä ihannoivaa elämäntapaa. Mikä on suhteesi ulkonäköön?

Välillä rento, välillä täysin epäasiallinen. Huomaan aina silloin tällöin pohtivani omaa ulkonäköäni ja sitä, miltä ikäiseni miehen tulisi näyttää. Ne hetket ovat noloja ja koomisia, mutta myös turmiollisia ammattini kannalta.

Kun kiinnität huomion itseesi, menetät samalla kyvyn havainnoida ympäröivää maailmaa. Huomioiden tekeminen on kirjailijantyön ydintä.

Opetuslapsessa sivutaan myös uskonnollisia teemoja. Mikä on käsityksesi jumalasta?

Olen eronnut kirkosta, mikä ei tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut uskosta ja uskonnollisuudesta.

Aina välillä saan uskonnollisia mielenhäiriöitä, eli alan tutkia raamatullisia tekstejä ja kiistellä niiden väitteiden kanssa. Sanoisin kuten kirjan päähenkilö Maria, että Jumala on hyvä idea.

”Sulkapallo on opettanut minulle sen, että yksi luonteenpiirteistäni on kusipäisyys eli olen huono häviäjä.”

Esikoisteoksesi ilmestyi 40 vuotta sitten. Miksi tarinoiden kirjoittaminen on tärkeää?

Omalla kohdallani kirjoittaminen toimi aluksi korvikkeena puhumiselle.

Olin nuorena sisäänpäin kääntynyt tuppisuu ja tunsin ilmaisevani itseäni kaikkein parhaiten kirjoittamalla.

Sittemmin kirjoittamisesta muodostui ammatti ja kokonainen elämäntapa. Se on hieman kuin hengittämistä.

Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa ollessani kirjoitin kaikki repliikkini ­valmiiksi kotona ja luin ne lähetyksessä paperista. Jos ohjelmassa oli spontaania keskustelua, olin aina ihan pihalla. Mietin, että pitääkö täällä muka keskustella vapaamuotoisesti.

Tuottaja huomautti siihen: ”Kari, tämä on viihdeohjelma.”

Mitä harrastuslajisi ­sulkapallo on sinulle opettanut?

Se on opettanut sen, että yksi luonteenpiirteistäni on kusipäisyys eli olen huono häviäjä.

Olen harrastanut lajia vuosikymmenien ajan, mutta johtuen luonteestani en ole menestynyt lajissa kovinkaan hyvin.

Huonosta häviäjästä ei tule koskaan suurta ­pelaajaa.

Viihdyn silti erittäin hyvin pelikentällä ja olen voittanut kisoista jopa taistelijan maljan.

Menit naimisiin vuonna 1983, kahden viikon seurustelusuhteen jälkeen. Miten tärkeänä pidät harkintakykyä elämässä?

Voin tekopyhästi toki väittää, että asioita kannattaa harkita.

Mutta kissanpaskat. Kaikki elämäni suuret päätökset ovat olleet nopeita, ­tunnereaktioon perustuvia ratkaisuja.

Esimerkiksi Rengossa sijaitsevan kesäpaikkamme päätin ostaa heti pihaan ­ajaessani.

En käynyt edes talossa sisällä, kun ilmoitin jo välittäjälle: ”Mä otan tämän, käsiraha on tilillä puolen tunnin päästä.”

Olet sanonut, että mitä rumempi ympäristö, sitä parempi työskentelytila. Miksi ajattelet näin?

Siksi, että rumuuden keskellä on ­helpompi luoda kauneutta.

Olen kirjoittanut jokaisen romaanini yli kahdenkymmenen vuoden ajan kotimme autotallissa romujen ja sekasotkun ­keskellä. Ja hyvin on sujunut.

Nyt tämä kaikki on vaakalaudalla.

Muutimme syyskuussa Vantaan ­Riipilään, ja siellä minua odotti viihtyisä työhuone kauniilla metsämaisemalla.

Riskinä on, että kirjailijanurani tulee tällaisissa olosuhteissa päättymään.

Kerro jokin salaisuutesi.

Minulle iskee muutaman kerran vuodessa pakonomainen tarve syödä kylmää hernekeittoa suoraan purkista.

Ja teen sen ehdottomasti seisaaltani nauttien.

Se on kaunis muisto opiskelijaelämän minimalismista.

Kari Hotakainen

  • Syntynyt: 9. tammikuuta 1957 Porissa.
  • Työ: kirjailija.
  • Perhe: vaimo ja kaksi aikuista tytärtä.
  • Asuu: Vantaalla.
  • Ajankohtaista: uusin romaani ­Opetuslapsi (Siltala) ­ilmestyi elokuun ­lopulla.

2 kommenttia