Apu

Karhun syke talviunen aikana vain 10 lyöntiä minuutissa – Pennut syntyvät talvipesään – Näin emo opettaa ne tavoille

Karhun syke talviunen aikana vain 10 lyöntiä minuutissa – Pennut syntyvät talvipesään – Näin emo opettaa ne tavoille
Kontio, otso, mesikämmen. Euroopan suurin petoeläin on symboloinut kautta aikain Suomessa metsää ja luonnon mahtia – herättäen meissä kunnioitusta, pelkoa ja vihaakin.
Julkaistu: 14.10.2019

Maamme kansalliseläin karhu (Ursus arctos) on keskeisessä osassa suomalaista sielunmaisemaa ja kulttuuria.

Evoluutio on tuottanut karhulle ominaisuuksiavisesti tarkasteltuna karhun ominaisuudet ja elintavat ovat kehittyneet menestymään Pohjolan ankarien olosuhteiden keskellä.

Syksyisin karhu menee talviunille, koska talven aikana luonto ei tarjoa sille ravintoa. Talviuni on rauhallista, muttei syvää. Otson syke laskee normaalista 40 lyönnistä minuutissa noin kymmeneen.

Sen ruumiinlämpö putoaa 38 asteesta alimmillaan 33:een. Karhun elintoiminnot hidastuvat ja aineenvaihdunta on pysähtymistilassa – se ei virtsaa tai ulosta koko talven aikana.

Talvellakin tapahtuu

Talven aikana kontio vaihtaa makuuasentoaan päivittäin ja saattaa herätä hetkeksi silloin tällöin, varsinkin jos ulkoa kuuluu ääniä. Otso selviää talven yli vararavinnon turvin, minkä takia sillä on syksyllä oltava vatsansa ympärillä paksu rasvakerros. Talviunien aikana se voi menettää yli kolmanneksen painostaan.

Karhuemo synnyttää talvipesään tammikuun tietämissä. Naaraalle syntyy yleensä kahdesta kolmeen, joskus neljäkin pientä oravan kokoista poikasta, joita se imettää pesän suojissa kevääseen saakka.

Karhu kömpii talvipesästään maalis-huhtikuun aikoihin alueesta ja olosuhteista riippuen. Emot, jotka synnyttävät talven aikana, poistuvat talvipesästä viimeisenä. Ensimmäiset päivät ja viikot se etenee verkkaisesti ja kerää talven aikana menettämiä voimiaan syöden mitä metsästä löytää.

Keväisin karhu saattaa myös tappaa hirven, josta se saa kipeästi tarvitsemaansa energiaa ja valkuaisaineita.

Karhu saattaa elää luonnossa parikymppiseksi.

Urokset voivat vaeltaa naaraiden perässä satoja kilometrejä

Karhu on Euroopan suurin petoeläin. Urokset ovat naaraita suurempia ja voivat olla yli 250 senttimetrin pituisia. Naaraat painavat 60–170 kiloa, urokset 100–300 kiloa. 

Luonnossa karhu elää usein alle parikymppiseksi, mutta huomattavasti vanhempiakin yksilöitä on tutkimuksissa havaittu.

Sukukypsäksi karhu tulee normaalisti 3–5 vuoden iässä. Naaraat ja urokset elävät omilla alueillaan ja kohtaavat normaalisti ainoastaan kiima-aikana. Silti karhu ei ole luonteeltaan erakko, kuten usein luullaan. Karhu on sosiaalinen eläin, joka kohtaa metsän suojissa säännöllisesti lajitovereitaan. Karhut viestivät toisilleen ennen kaikkea hajumerkkien avulla.

Vakavat yhteenotot karhujen välillä ovat harvinaisia. Ainoastaan kiima-aikana metsien mahtiurokset ottavat mittaa siitä, kuka pääsee jatkamaan sukua. Tällöin on tosi kyseessä ja kahinat voivat johtaa pahoihin haavereihin.

Karhujen kiima-aika alkaa normaalisti toukokuun loppupuoliskolla ja voi jatkua heinäkuuhun saakka. Lisääntymisikäiset urokset voivat vaeltaa satoja kilometrejä naaraiden perässä, jotka ovat enemmän paikkauskollisia. Karhuilla on viivästynyt  sikiönkehitys, jonka ansiosta kesän paritteluiden jälkeen munasolu kiinnittyy kohdun seinämään vasta loppusyksyllä, kun naaras valmistautuu talviunille menoon. Varsinainen kantoaika on 194–278 vuorokautta.

Yksi ensimmäisistä taidoista on puuhun kiipeäminen

Kiima-aika on pennuille vaarallinen, sillä tilaisuuden tullen vieras uros voi tappaa poikaset saadakseen naaraan kiimaan. Suomessa pentukuolemat ovat kuitenkin melko harvinaisia. Yksi ensimmäisiä taitoja, joita karhunpentu oppii, on puuhun kiipeäminen. Vaaran tullen se pääsee nopeasti turvaan, sillä suuret urokset eivät kykene kiipeämään korkealle puihin.

Karhuemo elää tiiviisti pentujensa kanssa usein niiden toiseen kevääseen saakka, kunnes se antaa niille lähtöpassit kiima-ajan alettua. Jotkut emot vieroittavat pentunsa vasta niiden kolmantena keväänä. Vaikka emo on opettanut jälkeläisilleen kaiken tarvittavan, ovat erauspennut aluksi hukassa jouduttuaan omille teilleen. 

Jotkut emot vierottavat pentunsa vasta niiden kolmantena keväänä.

Karhu miltei katosi Suomesta

Loppukesän ja syksyn karhu keskittyy talviunia varten tankkaamiseen. Ruotsalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että karhun pääravintoa ovat mustikka ja muut marjat. Se on kuitenkin kaikkiruokainen ja hyödyntää haaskat ja muut helpot ravinnonlähteet.

Pitkän metsästyshistorian vuoksi karhu pelkää luontaisesti ihmistä ja välttelee meitä viimeiseen saakka. Liikametsästyksen takia karhu miltei katosi Suomesta, mutta vuosien saatossa aktiivisen suojelutyön ja asennemuutosten myötä karhukanta on noussut tasaista tahtia.

Kun vielä 1980-luvulla maamme metsissä eli vain noin satakunta otsoa, nykyään virallinen kanta-arvio on reilut 2 000 yksilöä. Luku on viisi prosenttia pienempi kuin edellisvuonna, mikä osoittaa, kuinka tehokkaasti ihminen säätelee metsästyksen kautta maamme kansalliseläinkantaa.

Karhu

  • Pituus jopa yli 250 cm.
  • Säkäkorkeus 70–150 cm.
  • Aikuisen naaraan paino 60–170 kg.
  • Aikuisen uroksen  paino 100–300 kg.
  • Kanta Suomessa noin 2 000 kpl.
  • Uroksen reviiri voi olla jopa 1 500 km², naaraan 500 km².

Kommentoi »