Karanteenipäiväkirja: Tohvelisankarin pakkoloma ja kauppasaarto päättyvät pian – Kotikoulun kootut opetukset
Terveys ja hyvinvointi
Karanteenipäiväkirja: Tohvelisankarin pakkoloma ja kauppasaarto päättyvät pian – Kotikoulun kootut opetukset
Koronavirustapauksen takia Helsingin Viikissä neljä alakoulun luokkaa joutui karanteeniin, jonka viimeiset päivät ovat käsillä. Tämä on päiväkirja yhden oppilaan erilaisesta kouluviikosta, jonka aikana kaverisuhteita on vaalittu WhatsAppin ja Teamsin avulla – etänä.
Julkaistu 9.3.2020
Apu

Maanantai 9.3.

– Kylläpä tää päivä on menny nopeasti. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä olen mähinyt kotona. Pitäis tehdä vielä tämän päivän liikunta.

Se alkaa opettajan määräämillä kyykkyhypyillä. Niitä tehdään 15. Sitten punnerrukset, selkälihakset ja vielä viimeiseksi vatsalihakset. Kaikkia 15 toistoa. No niin. Päivän läksyt on tehty.

Miten päivä muuten on mennyt?

– Heräsin aamulla ja makailin. Te lähditte töihin. En tehnyt hirveästi mitään, niinkun läksyjä, kun en saanut mitään ohjeita. Söin makaronilaatikkoa ja katsoin telkkaria.

Opettajan ohjeet maanantain läksyistä saapuivat Wilma-viesteillä ennen puoltapäivää.

Mikä fiilis?

– Viikko kotikoulussa takana. On parempi fiilis kun aattelee, että tää loppuu kohta. Viime viikolla tein aika paljon hommia. Nyt on maanantai ja tää on hyvän viikon alku, että mulla on hommia, mutta vähän niinku pääsisin torstaina pois – eli pois karanteenista, kun se loppuu.

– Kouluun olen menossa oikeesti hyvällä mielellä, kun pääsee näkemään kavereita. Ainoa kontakti mitä mulla on ollut kavereihin, on ollut Teams ja WhatsApp. Harrastuskaveri oli huolissaan koronasta ja soitteli mulle siitä.

Karanteenilapsi on ollut terve, pientä pinnan palamista lukuun ottamatta. Ei yskää, ei nuhaa, ei edes kylmettyneitä jalkoja – tästä piti huolen komeron kätköistä löytynyt aarre.

– Löysin perjantaina nää tohvelit kaapista. Olin ostanut ne mummin kanssa Triplasta ja unohtanut. Pistän ne aamulla jalkaan ja otan vasta illalla pois kun menen suihkuun. Nää haisee aika pahalle siinä vaiheessa.

Mitä ajattelet koronaviruksesta nyt?

– En mitään kummallista. Aluksi, kun sain tiedon, se oli vähän hämmentävää, että meidän kouluun. Nyt ei tunnu enää miltään. Vähän kuin pakkolomalla olisi, kun en saa käydä kaupassakaan.

Entä viikko vain vanhempien ja sisarusten kanssa? Onko ikävä kavereita?

– En ole yksinäinen, vaikka te vanhemmat teette etätöitä. Mä teen omia asioita, läksyjä, välillä piirrän, juttelen kavereiden kanssa ja on kiva, kun saa käydä ulkona metsässä. Olemme kävelleet eri reittejä, Hallainvuorella, Kivikossa, niin ettei näkisi ihmisiä.

Karanteenilasten ulkoiluluvan ehdoton ehto on se, että ihmiskontaktit rajoitetaan perheenjäseniin. Tälle rajoitukselle tulee torstaina loppu, kun karanteeni päättyy.

– Kiva mennä tuttuun kouluun ja nähdä tuttuja oppilaita ja tuttuja opettajia. On musta kivempi käydä koulussa kuin opiskella itekseen. Koulussa käyminen on järkevämpää ja mä oon tyytyväinen, et mä saan käydä koulua.

– Nyt mä oon oppinut, millaista on kotikoulussa. Opin jotain uutta taas jälleen kerran. Ei se kotikoulu ole niin paha, kun meitä on tällä hetkellä 130, paitsi opettajia ei lasketa.

– Kyllä mä ajattelen, että koronaviruksesta voi parantua. Että se on niinku tavallinen virus, mutta onneks siihen ollaan keksimässä lääke. Sen takia mä tykkään katsoa uutiset illalla. Suomessa on 24 tartuntaa, ja se on oikeastaan aika vähän, kun aattelee mitä Kiinassa, jotain 3 000.

Lisää aiheesta:

Kommentoi »