– Mulla on sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä päivä, totesi karanteenilapsi aamutuimaan.

Etätyössä olevaa vanhempaa moinen ilahduttaa melkein yhtä paljon kuin edelleen normaalin puitteissa pysyttelevä ruumiinlämpö. Ei kuumetta, ei yskää, ei tartuntaa.

Työpaikoilla on yleinen linjaus, että etätöitä suositellaan myös oireettomien karanteenilasten vanhemmille.

Altistuneet on määrätty lakisääteisesti karanteeniin. Raamit on kirjattu tartuntatautilakiin, jonka tietyt yksityiskohdat saavat aikaan tahatonta hyminää huoltojoukoissa:

Eli oikeuttaako tartuntatautilaki tilaamaan koulun keittiöstä lounaan kotiovelle? Pitäisikö kokeilla? Nuorison mielestä tässä ei ole mitään vitsikästä, sillä tämän päivän kouluruoka on Michelin-tähtien säihkettä verrattuna oman lapsuuden yllätysperunoihin.

Karanteenilapsi on laatinut itselleen lukujärjestyksen, jossa hän tekee yhden kouluaineen kaikki läksyt yhden päivän aikana. Tämä on kuulemma selkeämpää ja helpompaa.

– Läksyjä on ollut paljon. Teen kouluhommat yksi kerrallaan järjestyksessä, yksi tai kaksi ainetta päivässä. Tein ensin tyhmimmät ja jätän kivat perjantaille.

Yritin ehdottaa, että mitäs jos tekisi vähän kaikkia aineita joka päivä, mutta ei. Ehkä tämä on nuorelle tyypillistä asioiden hahmotusta, josta poikkeamiseen ja hienojakoisempaan annosteluun ja jaksotukseen vaaditaan opettajan henkilökohtainen ohjeistus.

Sitä ei nyt ole tarjolla. Itsekin karanteeniin joutunut opettaja on antanut listan läksyjä ja vapaat kädet työjärjestyksen yksityiskohtien suhteen. Karttakeppi napauttaa karkeat suuntaviivat vain viikkotasolla.

Päivä on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta pelkkää hymyä karanteeni ei kuitenkaan ole.

– Vähän tylsää tää on ehkä, kun ei ole mitään ihmeellistä. En ole tänään ollut kavereihin yhteyksissä, mutta voisin olla vähän enemmän, lapsi toteaa.

Koronaviruksesta käyty keskustelu nuorison kesken on tauonnut hetkeksi.

– WhatsApissa juteltiin aluksi tosi paljon asiasta, kun se oli uutta. Kavereilla on ollut tylsää, ja niitä olisi kyllä kiva nähdä.

Perheen ulkopuolisten ihmisten tapaaminen on karanteenilapsilta ja -aikuisilta kiellettyä. Helsingin kaupungin antaman ohjeen mukaisesti ulkona saa käydä, esimerkiksi puistossa, kunhan välttää ihmiskontakteja.

Olemme käyneet karanteenilapsen kanssa metsässä haukkaamassa raitista ulkolmaa.

– Kävely teki oikein hyvää. Oli kiva kävellä, kun normaalina päivänä on kaikkea hälinää. Mä teen kouluhommat päivällä niin illaksi jää aikaa chillailla. Odotan vain, että tämä loppuu, ja että pääsen taas treeneihin.

Huolestunut ajatus on omistettu norssilaiselle, joka sairastui koronavirukseen. Myös ihmisistä eristäytyminen vaatii veronsa tunnetasolla.

– Mä ajattelen, että voiko siitä parantua, ja milloin se tulee takaisin kouluun. Kyllä siitä voi varmaan parantua. Olen kuullut, että lapset saa sen lievänä. Ajattelen, että on hyvä että oon lapsi, mutta en kuitenkaan pääse tapaamaan isovanhempia.

– Mä tiedän, että mulla ei ole mitään oireita, mutta on harmi että tuollainen virus on. Katoin uutisia jossa kerrottiin, että Ruotsissa ollaan kehittämässä lääkettä ja Suomessa myös. Harmi että toi on puhjennut.

Karanteenillapsi tuntuu elävän jalat maassa.

Arjen vakioihin kuuluvan digiviihteen puolella kuvioihin on ilmestynyt peli nimeltä Antistress, josta kaikki tämän päiväkirjamerkinnän aloituskuvaksi valittu väritettävä mandala on peräisin.

Aikuisten oikeesti, digitaalinen versio kaikesta mahdollisesta pikku-pikku-puuhastelusta. Porkkanan siivutusta, ruohonleikkuuta, parranajoa. You name it!

Mandala yksinään on niin hieno, että sen takia pitää ladata tuo appi itsellenikin.

– Oma lempparini on bilis, karanteenilapsi sanoo ja läväyttää pelin auki.

Tästä asiasta on pakko olla eri mieltä. Ehdottomasti paras Antistressin-peleistä on sittenki poksumuovi. Luit oikein: poksumuovi. Pakko saada!