Apu

Kansanliike valloillaan

Kansanliike valloillaan

Yhden miehen komitea. Tehokkainkaan junttakoneisto ei voi ohjailla kokousta.
Teksti Yrjö Rautio
Mainos

Keskustan puoluekokousten henki tarttuu. Ne ovat aina todellista kansanliikkeen juhlaa. Muualta ei vastaavaa löydy.

Jo kokousten valtava osanottajamäärä – nyt 2 160 virallista edustajaa ja 1 273 seuraajaa – takaa, ettei tehokkainkaan junttakoneisto voi ohjailla kokousta.

Johtopaikoille pyrkivät kiersivät lauantaiaamuna ennen virallisen kokouksen jatkumista kokoussalissa puoluepiirien edustajaryhmien edessä. He huusivat metelin keskellä minuutin ja siirtyivät sitten seuraavan ryhmän eteen. Paavo Väyrynen kaupitteli itseään pohjoispohjalaisille, jotka olivat lähes kaikki Juha Sipilän kannalla, ja varapuheenjohtajaksi pyrkinyt Juha Rehula itseään väyrysläisille peräpohjalaisille.

Näytelmä huvitti sivullista, mutta todisti myös siitä, että päätökset ovat aidosti edustajien käsissä.

Puhetaito kunniassa

Puhetaito on keskustassa kunniassa. Taitava puhuja voi nostaa itsensä lähes tuntemattomuudesta johtopaikoille. Sen teki esimerkiksi Annika Saarikko kaksi vuotta sitten Lahdessa.

Puheenjohtajaehdokkaiden puheenvuorot, joilla he markkinoivat itseään lauantaina, olivat todellinen mestaripuhujien mittelö. Hyvin puhuivat kaikki, paitsi Väyrynen.

Tuomo Puumalan puhe oli tunteikkain ja taitavin, viimeistä pilkkua myöten hiottu. Enempää ei olisi miehestä voinut saada irti. Ehkä hehkutus meni hieman ylikin.

Juha Sipilä puhui asiallisemmin ja heitti joukkoon myös huumoria. Hän sai 35 sekunnin suosionosoitukset, 10 sekuntia lyhyemmät kuin Puumala. Sipilän persoonaa kuvaa, ettei hän tuulettanut eikä langennut ylisanoihin edes voittonsa jälkeen.

Väyrysen puhe oli häviäjän puhe, tyylillisesti ja sisällöllisesti tökerö, täynnä syyttelyn henkeä niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä valita häntä. Eniten hänen puheestaan liikuttui hän itse.

Rauhalliset yöunet

Väyrysen kannattajat pitivät värikkäimmät puheet.

Yhden mielestä levoton maailmantilanne vaatii Väyrystä keskustan johtoon. Toisen mielestä keskusta on samassa tilanteessa kuin Suomi syksyllä 1944. Suomi tarvitsi silloin Juho Kusti Paasikiveä, keskusta nyt Paavo Matti Väyrystä.

Kolmas kehotti äänestämään Väyrystä, "niin saatte hyvän omantunnon ja rauhallisen yöunen".

Neljäs kannatti Väyrystä ja vastusti Timo Kaunistoa, joka on osallistunut viherpipertäjien ja homojen vaalivalvojaisiin.

Mauri Pekkarinen kannatti Puumalaa, "koska nyt ei valita autoliikkeen, vaan kansanliikkeen johtajaa". Mielenkiintoinen arvio Sipilästä. Mari Kiviniemi suisti kilpailijansa Pekkarisen eduskuntaryhmän johdosta. Miten käynee nyt?

Pietari matalaksi

Santeri Alkio oli raittiusmies ja kieltolain kannattaja. Kokousta lauantaiaamuna johtanut Janne Seurujärvi varoitteli realistisesti kokousväkeä kompastelemasta portaissa kostean illan ja yön jälkeen.

Muiden muassa Kaunisto muistutti, etteivät aivan kaikki muutkaan Alkion arviot osuneet ihan nappiin. Alkiohan oli sitä mieltä, että Pietari on hävitettävä maan tasalle, jotta bolševismin leviäminen estetään. Toisaalta hän uskoi, että tulevaisuus kuuluu sosialismille.

Tuomo Puumala ja Juha Sipilä odottivat toisen äänestyskierroksen tulosta. Jo ilmeistä näki, kumpi oli niskan päällä. Lopulta Sipilän voitto oli yllättävän selvä.

Kuva: Yrjö Rautio

Heittolaukauksia

1) Korkein oikeuskaan ei ymmärtänyt perussuomalaista huumoria.

2) Niinpä Jussi Halla-aho aikoo valittaa tuomiostaan Euroopan huumorituomioistuimeen.

3) Timo Soini tuomitsee Halla-ahon eroa vaativat kiihotuksesta eduskuntaryhmää vastaan.

4) Soini tuomitsi rasismin, kunnes korkein tuomioistuin tunnisti rasismin.

5) Nyt kun pää on saatu auki, puolueen uutena linjana on pitää pää kiinni.

6) Soini ei voi heittää ensimmäistä kiveä, koska hänen linjastaan ei jäänyt kiveä kiven päälle.

Julkaistu: 13.6.2012