Mitä on suomettuminen tällä vuosikymmenellä? Mitä ajatella konfliktista toiseen ajautuvan suurvaltanaapurin toimista? Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama, itsesensuurikomediaksi kutsuttu Sumu tuo kaiken tämän taitavasti ja selkeästi näkyväksi.
Tarina alkaa aivojen tutkimukseen keksitystä MGD-laitteesta, jonka työpari Olli (Timo Tuominen) ja Taisto (Jani Karvinen) on Otaniemessä huipputeknologian yksikössä kehittänyt. Pian laitetta jo kaupataan Venäjälle tutun ministerin (Katariina Kaitue) avustuksella. Firman kolmas voima on markkinointipäällikkö Jone (Kari Ketonen), ja pian tarvitaan jo tulkkaamaan venäjää äidinkielenään puhuvaa Larissaa (Elena Spirina).
Kriittisellä hetkellä puhkeaa Ukrainan kriisi, Venäjä valloittaa Krimin, kohta jo ammutaan alas malesialainen matkustajakone.
Taisto, porukan moraalinen omatunto ja laitteen varsinainen keksijä, ei anna tuumaakaan periksi periaatteistaan. Jone olisi valmis myymään, ja Olli taiteilee toimitusjohtajana kahden tulen välissä siinä määrin, että tarvitsee pian itsekin aivokonetta.
Parasta näytelmässä on, että se voisi olla täyttä totta. Teksti ja roolit ovat uskottavia, ja näyttelijät yltävät hienoihin suorituksiin. Ja vaikka ollaankin vakavien moraalisten kysymysten äärellä, näytelmä täyttää mainiosti tehtävänsä myös komediana.
