Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen on kolme vuotta vastaillut Avun lukijoiden kysymyksiin terveydestä. Nyt hän on koonnut vastauksistaan kirjan Kiminkinen vastaa – 100 kysymystä lääkärille (Tammi).  

Onko tämä nyt terveellistä luettavaa vai pelkkää sairautta? – Kiminkisen tuntien, kyllä on. Nöyränä yritän tuoda tieteeseen perustuvaa oikeaa tietoa ja kertoa sen ymmärrettävällä kansankielellä, Kiminkinen sanoo.

Kiminkinen ei peittele, että mukana on myös ristiretkeä ”humpuukia” vastaan. 

– Aamulla saattaa soittaa montakin potilasta, että ”nyt lehdessä luki sillä lailla kilpirauhasasioista ja että kolesterolilääke tappaa, en minä tämmöistä myrkkyä syö”. Jumalauta, ihmisellä on joku hirveän paha valtimonkovettumatauti ja se jättää diabeteslääkkeitä pois! Ollaan hirveässä nesteessä näitten väärien profeettojen kanssa. Sen takia taistelen niitä vastaan. – Ei ole olemassa vaihtoehtolääketiedettä. Meillä on vain yksi lääketiede, ja sitten on uskomukset. Uskomusten puolella ei tehdä tiedettä ja tutkimusta. Tosin uskomuksesta voi tulla osa tiedettä, jos se todistetaan. Elämästä ei tiedetä läheskään kaikkea, joten hirveän jyrkästi en voi suhtautua. – Väärät profeetat ja nettisivustot ovat siinä mielessä vaarallisia, että meillä kansa on jakautunut kahtia, köyhiin ja rikkaisiin. Heikommassa asemassa elävillä ei ole välttämättä tietotaitoa seuloa, onko tieto humpuukia vai totta, kuten paremmin koulutetuilla. Tämä kansan jakautuminen kahtia on mieletön ongelma.

Kiminkinen tietää, miten helposti ihminen turvautuu ”vaihtoehtojuttuihin”.

– En minä siitä suutu, kunhan tiedät, et-tet lopeta oikeaa hoitoa. Kun hoidetaan vakavia sairauksia, kuten syöpää tai sepelvaltimotautia, niin eihän niitä voi mennä uskomuksen varassa hoitamaan. Ei autoakaan uskomuksilla ajeta. – Mutta on vain hyvä, että ihmisellä on paranemisen henki. Ei kukaan parane, ellei me saada aikaan halua toipua ja parantua. Plasebovaikutus on kipulääkkeissä parhaimmillaan jopa 40 prosentin luokkaa. Se on valtava määrä. Jos terapiahoidolla saa 40 prosenttia apua, vaikka se olisi pelkkää kalkkipölyä, niin on se aika hyvä suhdeluku, Kiminkinen myöntää. 

Kiminkisen mielestä ilmassa on aina ollut tiettyjä muoti-ilmiöitä. 

– Meidän nuoruudessamme se oli seleenin puutetta. Sitten oli suu täynnä mustaa amalgaamia, joka nyt on Ruotsissa otettu uudelleen käyttöön. Sitten tuli hiivasyndroomaa, hometta, kaikilla oli punkkia, mykoplasmaa, karppaamista ja D-vitamiinia. Nykyisin se on kilpirauhasen vajaatoiminta. – Kun vuosikausia on kulkenut lääkäriltä toiselle, niin sitten yksi antaa kilpirauhashormonia. Sehän auttaa aina, vaikka olisi normaali kilpirauhanen, ja ihminen huutaa, että hihhei, löytyi lääkäri, joka häntä uskoi, ei muuta kuin perustetaan uusi yhdistys ja barrikadeille. Tähän tämä hössötys perustuu. – Lääkäreitä tarvitaan siihen, että he erottelevat ja tekevät diagnoosin. Ihminen on paras asiantuntija siinä, miltä siitä tuntuu. Potilas kertoo minulle diagnoosin, kun maltan kuunnella, mutta hän ei ole paras asiantuntija siinä, mistä se johtuu. 

– Asioiden pitää lähteä ruohonjuuritasolta, ihmisten keskuudesta, ei ylhäältä alaspäin.

Suomalaisilla tauteja riittää. 40 prosentilla on rasvamaksa, joka helposti poikii tyypin 2 diabeteksen tai sepelvaltimotaudin. Metabolinen oireyhtymä on 30 prosentilla työikäisistä, ja masennuksesta on tullut merkittävä kansansairaus. 

– Vaikka Suomen kansa elää pitempään kuin koskaan ennen, mustia pilviä on taivaanrannassa. Suuret kansansairaudet ovat elämäntapasairauksia: miten me syödään, juodaan, naidaan. Jokainen voi vaikuttaa siihen itse, Kiminkinen muistuttaa. 

Kiminkinen uskoo terveiden asioiden markkinointiin. 

– Valtamedia levittää käsitystä, että lääkärit olisivat erimielisiä näistä asioista. Kun minä aloitin, Suomessa oli 5 000 lääkäriä, nyt heitä on 25 000. Jos niistä viisi on hulluja tai hösseleitä ja joka hemmetin asiasta eri mieltä, niin 24 995 on samaa mieltä. – Ihminen uskoo herkemmin semmoista, että on joku oikotie elämään. Totta, helpoin tapa pudottaa painoa on hypätä parvekkeelta. Ei ole elämässä oikotietä onneen ja menestykseen. Terveyden ja elämän pitää olla kunnossa. Pitää saada ihmiset tuntemaan, että he kelpaavat vanhemmille ja toisille ihmisille. Pitää olla ystäviä ja parisuhteet. Ei näitä voida ohittaa. Kansanterveydessä ei Kiminkisen mielestä riitä, että hän on vastaanotolla stetoskoopin kanssa. – Pitää lähteä juttelemaan ja kirjoittaa kirjoja ja Apu-palstoja. Sekään ei riitä. Pitää mennä kansan keskuuteen neuvomaan, miten ruokaa laitetaan, kuten Martat. Pitää mennä politiikkaan mukaan, että saataisiin köyhyyttä maassa kohennettua. Pitää säätää alkoholi- ja tupakkalaki. Pitää mennä elinkeinoelämään vaikuttamaan. Näin laajasta kentästä on kysymys.

Joskus Kiminkisen yllättää epäilys, onko hänen valistustyöllään mitään merkitystä. 

Sitten mieleen palaa joku kohottava kirje tai muisto, vaikkapa luentomatkalta Kuopiosta, jossa hän oli puhunut rintasyövästä. – Yksi nainen kirjoitti, että hän on nyt 45-vuotias, ja puhuit niin hirveästi siitä, että kopeloikaa ne tissinne nyt. Hän rupesi heti kopeloimaan ja löysi sieltä pikkukyhmyn. Nyt se leikattiin ja hän on sytostaattihoidossa, kiitos Kiminkiselle. Tuli vähän tippa silmään, että ei tämä ehkä olekaan merkityksetöntä, vaan ihan oikeasti näitä luetaan. Sen takia minä tätä teen. Samalla opin siinä itse lisää. ●

Teksti Jorma Lehtola, kuva Timo Pyykkö