Image

Kankaiden kunkku



Kankaiden kunkku

Tweed tekee melkein kenestä tahansa aatelisen, sanoo Tuomas Sorjamaa.

 

Tweed on kumma kangas. Oli aikoja, jolloin siihen pukeutuivat vain Coco Chanel ja se työväenopiston hieman nukkavieru kieltenopettaja. Chanel lanseerasi tweed-jakkunsa 1920-luvulla ja käytti sitä siitä lähtien lähes viiden vuosikymmenen ajan. Ero kieltenopettajaan oli tietenkin siinä, ettei Chanel käyttänyt kirjaimellisesti yhtä ja samaa takkia. Vielä joitakin vuosia sitten tweediä löytyi lähinnä television James Herriot -uusinnoista ja kirpputorien perimmäisistä nurkista, jostain sieltä jumppavideoiden ja leipäkoneiden takaa. Sitten tapahtui jotain odottamatonta: Tweed muutti maalta kaupunkiin. Siitä tuli trendikästä.

Mainio esimerkki maaltamuutosta on Tweed Run, Lontoosta vähän kaikkialle levinnyt perinteiselle brittiläiselle pyöräilyasulle eli tweedille pyhitetty leppoisa tapahtuma. Viime talvena se järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, ja lievästi eksentriset retrodiggarit kokoontuivat Helsingin keskustaan parinkymmenen asteen pakkaseen pyöräilemään. Aika harva kangas saa aikaan moisen tapahtuman, mutta tweed onkin tweed.

Itse asiassa trenditietoisten kaupunkilaisten nostalgiannälkä on vain tuorein luku yhden harvinaislaatuisen kankaan historiassa.

On nimittäin tweediä ja sitten on Harris tweediä. Kun kaikella on oltava perinteitä ja tarina kerrottavanaan, Harris tweedillä on jotain vielä parempaa. Se lienee maailman ainoa kangas, joka on määritelty laissa.

Harris Tweed Act vuodelta 1993 asettaa kankaalle tarkat rajat. Harris tweediksi voidaan kutsua ainoastaan kangasta, jonka Skotlannin länsirannikolla olevien Ulko-Hebrideihin kuuluvien Lewisin, Harrisin, Barran ja Uistin saarten asukkaat ovat kutoneet kotonaan neitsytvillasta, joka on kehrätty ja värjätty Ulko-Hebrideillä.

Lakiteksti vaikuttaa ensilukemalta kuivakkaalta – niin kuin niillä on tapana – mutta rivien välistä nouseva mielikuva on kerrassaan mahtava: Kangas tehdään edelleen samoin menetelmin kuin vuosisatoja sitten. Atlantin aina kylmät tyrskyt pieksävät pieniä mutta sitkeitä lampaita, jotka nyhtävät niukan ravintonsa saarten kivisestä, karusta maasta. Saarelaiset värjäävät sateenpieksämän villan kotonaan jäkälällä. Prosessissa ei ole mitään teollista. Harris tweed syntyy suoraan maaperästä.

Ei ihme, että se vetoaa tällaiseen luonnosta vieraantuneeseen kuluttajaan. Harris tweed on kankaiden myyttinen vastine kyytönmaidolle. Se on myös yhtä uhanalaista kuin itäsuomenkarja. Jääräpäiset skotit loimineen paukuttivat menemään käsipelillä läpi teollisen vallankumouksen ja parin maailmansodan. Kysyntä kasvoi, ja vuonna 1966 Harris tweediä kudottiin yli seitsemän miljoonaa metriä, mikä on aikamoinen saavutus, kun ottaa huomioon, että kangasta valmistuu keskimäärin kolmen metrin tuntivauhdilla.

Sitten kaikki romahti. Britannian tekstiiliteollisuus siirtyi vähitellen halvempiin maihin, ja muutama vuosi sitten viimeinenkin kutomo oli vähällä mennä nurin. Viime hetkellä pelastukseksi tuli luksus. Alexander McQueen, Vivienne Westwood ja loputtoman monet muut muotisuunnittelijat käyttivät Harris tweediä. Sitä ostettiin sisustuskankaaksi loistohotelliin. Se oli muuttunut kotikaljasta “kankaiden samppanjaksi”, mikä on saavutus karkealta kankaalta, jolta puuttuu kašmirin tai silkin luontainen ylellisyys. Suosion viimeinen silaus oli se, kun Doctor Who -kulttisarjan yhdestoista Tohtori (jota muuten esittää sarjan nuorin pääosanäyttelijä koskaan) pukeutui Harris tweediin. Kankaan kysyntä räjähti käsiin.

BBC tosin sittemmin raivostutti skotit kauppaamalla virallisena Doctor Who -fanituotteena Kiinassa valmistettua jäljitelmää. Kiinalaisten akryyli tuskin on värjätty jäkälillä. Samppanjan kuplat laimenevat sen arkipäiväistyessä, ja kun Marks & Spencerin kaltaisilla koko kansan tavarataloillakin on jo oma Harris tweed -mallisto, edessä voi olla vain uusi vääjäämätön laskukausi.

Seuraavaksi trendikkäät kaupunkilaiset hylkäävät tweedin, ja siitä tulee taas Chanel-jakkurouvien ja kyynärpaikkatakkiin pukeutuneiden opettajien yksinomaisuutta. Hyvä niin. Tuossa parissa on jotain, mikä kuvaa tweed-kangasta oikein hyvin. Se on nimittäin kankaiden pohjoismaa, tasa-arvon esitaistelija. Vaatteet, jotka sopivat yhtä lailla Sandringhamin kartanon mailla hiihtävän prinssi Charlesin kuin puiston penkillä nukkuvan pultsarin päälle, ovat kovin harvinaisia. Onneksi on tweedtakki.

*

Image 10/2011

Imagen tyylikolumnisti Tuomas Sorjamaa on helsinkiläinen kustannuspäällikkö, joka pyöräilee oikein mielellään mutta vain lämpötilan ollessa tukevasti plussan puolella.

Julkaistu: 17.2.2012