Apu

Kanadan tähtisikermä kukisti Leijonat jatkoajalla



Kanadan tähtisikermä kukisti Leijonat jatkoajalla

Leijonat venyi varsinaisella peliajalla 1-1-tasapeliin väkivahvaa Kanadaa vastaan. Jatkoajalla joukkueensa molemmista maaleista vastannut Los Angelesin puolustaja Drew Doughty ohitti itseään Leijonien ykköseksi pelaavan Tuukka Raskin, mutta Suomi varmisti silti paikkansa keskiviikon puolivälierään.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat All Over Press

Tuukka Rask tippui hikeä joka huokosestaan 1-2- tappioon (0-1, 1-0, 0-0, 0-1) päättyneen ottelun jälkeen. Drew Doughtyn molemmat maalit olivat millintarkkaa ammattityötä, mutta ensimmäisessä ylivoimaosumassa ei ollut maskia. Toisaalta Rask nappasi heti seuraavassa vaihdossa kahden metrin päästä iskettyyn laukaukseen haamutorjunnan, jota ryyditti hanskakäden heilauksen "Urheiluruutu-lisällä".

Varsinaisen peliajan laukaukset (25-14) kertovat siitä, missä päin peliä pelattiin - mutta Tuomo Ruudun kuin oppikirjasta selkä maaliin päin ohjattu maali vapautti Leijonien peliä selvästi. Kolmas erä oli ottelun tasaisin.

Niillä pelataan, keitä on, eivätkä Leijonien valmennusjohto saati pelaajat olekaan menneet piiloon loukkaantumisten taakse. Mutta niin ohut Suomen todellinen kansainvälinen kärki on, että 18-vuotiaan debytantin loukkaantuminen sekoittaa ykkösnyrkin kemian.

Alavartalovamman vuoksi kisat jättämään joutuneen Aleksander Barkovin puuttuminen näkyi sekä Teemu Selänteen että etenkin Mikael Granlundin otteissa. Jälkimmäisen pelistä paistoi väkinäisyys ja jatkuva pelin ulkopuolella seilaaminen; kun yrittää olla joka paikassa yhtäaikaa, ei ole kunnolla oikein missään.

- No, ei tarvitse kuin vilkaista rosteria, niin näkee millainen vastus Kanada on...  Mutta onneksi pelejä ei pelata paperilla. Alku oli vaikea, mutta sitten päästiin paremmin mukaan peliin, Granlund muotoili.

Lähes koomiseksi yltynyt spekulointi Leijonien puolivälierävastuksesta ei ollut yltänyt pelaajistoon korviin:

- Mä en edes tiedä, miten jatketaan, paitsi että keskiviikkona on peli. Ai Norjaa tai Venäjää vastaan? Ei ollut hajuakaan, Granlund totesi.

Ykkösen keskushyökkääjäksi nostettu Jarkko Immonen hoiti vaativan ruutunsa kaikkea muuta kuin helpossa paikassa tunnollisesti, mutta ketjun peli oli enemmän tai vähemmän hakemista läpi ottelun.

- Vaikeaa verrata ykkösketjun otteita edellisiin peleihin, täytyy katsoa videoita ensin. Mutta ei peli mitään hyvää ollut, vaikka lopputulos tyydyttää. Puolustustaistelussa pärjättiin, mutta joukkueessa on potentiaalia paljon enempään, sanoi päävalmentaja Erkka Westerlund.

Kanadan luotsi Mike Babcock nauratti sekä suomalaista virkaveljeään että mediaa, kun Westerlund totesi pressitilaisuudessa Suomen pelanneen tänään enemmän kokonaisesityksestä kuin voitosta.

- Sepä mielenkiintoista, hyvä vastaus. Meillä on tapana pelata voitosta.

Babcock kehui Suomen puolustusta ja huomautti, että pelasi Kanada oman maan ulkopuolella miten tahansa, "se on aina joistakin liian vähän tai väärin".

- Ei olympialaisiin voi vain kävellä ja pyyhkiä kaikilla jäätä, koska joukkue koostuu NHL-miehistä. Eurooppalaiset ovat tottuneita isoon jäähän, lähtevät peliin aina puolustuksen kautta ja siellä on viisi äijää liimautuneena iholle. Ei siitä mitään paraatimarssia tule, Babcock korosti.

Joukkueiden lähtökohtainen taso- ja taitoero näkyi silti etenkin laitojen lähellä ja hyökkäyspään pyörityksissä. Merkkausvirheitä, myöhästelyjä ja yleistä törmäilyä ei voinut välttää, kun Kanadan Sidney Crosbyn, Corey Perryn, Patrice Bergeronin ja kumppaneiden tähtiosasto pyörähteli pienessä tilassa kiekon kanssa ja löysi pelinluvullaan sekä liikkeellään jatkuvasti tyhjää tilaa.

Pakistosta parhaiten pärjäsi ehkä hieman yllättäen Sami Vatanen, jonka lopullista läpimurtoa maajoukkueen luottomieheksi on jo ehditty kärsimättömästi odotella.

Muuten Kanada tuntui pelaavan enemmän tai vähemmän varman päälle, eikä ottelu noussut suureksi kiekkoilotulitukseksi. Suomi pyrki rakentamaan omaa peliä aktiivisesti etenkin Immosen ja Olli Jokisen kenttien voimin, mutta kiekolliset eväät loppuivat viimeistään sektoriin tultaessa kesken.

Tai no, miten sen nyt ottaa. Juhamatti Aaltonen sai ainakin katsomossa olijat raastamaan hiuksiaan, kun "Iin Kovaltsuk" päätti Leijonien toisen erän ainoassa maalipaikassa (ennen Ruudun osumaa) vielä syöttää Lauri Korpikoskelle - vaikka komea syöttöralli oli avannut Aaltoselle vapaan väylän b-pisteen yläkaarelta Carey Pricen maalille.

- No joo, Aaltonen on Aaltonen... Mutta kyllä meidän pelissämme on tekemistä etenkin hyökkäyspään suoraviivaisuuden, irtokiekkoihin menemisen ja yleisen aktiivisuuden kanssa. Tuli vastaan sitten kuka tahansa, Erkka Westerlund kommentoi.

Julkaistu: 16.2.2014