Apu

Kanada vei naisten kiekon finaalitrillerin

Kanada vei naisten kiekon finaalitrillerin

Vaahteralehtiset ottivat omansa naisten lätkäfinaalissa jatkoajalla 3-2, vaikka USA johti ottelua lähes koko varsinaisen peliajan. Vauhdikas ja fyysinen jännitysnäytelmä oli parasta mahdollista PR:ää lajille, mutta naisleijonille turnaus jätti pettymyksen - ja paljon kysymyksiä tulevasta.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat All Over Press
Mainos

Lähes täysi ja Kanadan kannattajien kansoittama Bolshoi-areena räjähti ajassa 68.10, kun kahden naisen ylivoimalla pelanneen Kanadan sankaritar Marie-Philip Poulin (2+0) ohitti tarkalla alakulmavedollaan USA-vahti Jennie Vetterin.

Toisensa perin pohjin tuntevat ryhmät pelasivat vauhdikasta, mutta tarkkaa kiekkoa. USA puolusti 58 minuuttia Kanadan hyökkäysrakentelun väkinäiseksi puskemiseksi ja kuskaamiseksi  ­- mutta kiekko-ottelu kestää vähintään 60 minuuttia.

Aiemmin joukkotappeluunkin päätyneiden joukkueiden otteet olivat ajoittain kovia puolin ja toisin. Sekä ex-NHL-tähti Kevin Dineenin luotsaama Kanada että Katey Stoneyn USA pyrkivät hakemaan otetta hyvinkin perinteisin pohjoisamerikkalaisin keinoin.

Mailaa ja kroppaa käytettiin surutta, ja maalinedustoilla ja kulmissa oli jatkuvaa kähinää. Kanadan maalivahti Shannon Szabados kolattiin tyylipuhtaasti nurin maalin takana, jossa torjuja toki on kenttäpelaajan asemassa. Brittituomari Joy Tottman ei ollut helpossa paikassa, mutta ottelu lähti silti häneltä jatkoerässä enemmän tai vähemmän käsistä.

- Tunteikas peli, silloin sattuu ja tapahtuu. Olimme välillä vaikeuksissa tasakentällisin pelattaessa, mutta usko tai pelisuunnitelma eivät kadonneet missään vaiheessa.  Meillä on monta voittamaan tottunutta ja kovissa paikoissa pärjäävää pelaajaa, kommentoi 27 torjuntaa ja muutamankin haamupelastuksen napannut Szabados.

Yksi voittamaan tottuneista on jo neljännen olympiakultansa ottanut ja suomalaisille tuttu Kanadan varakapteeni Hayley Wickenheiser. Konkarihyökkääjä pelasi yhä isot minuutit ja oli kentällä ratkaisuvaiheissa.

Siitä, miksi Kanada ja USA ovat vuodesta toiseen niin kiekollisessa ja luistelutaidossa, pelinluvussa, taktisuudessa kuin fyysisyydessä omassa luokassaan arvokisoissa, on turha jauhaa määräänsä enempää. Syyt voi lukea jo pelaajamassan määristä, valmennuksen ja harjoittelun tasosta, resursseista, yleisestä ammattimaisuudesta ja koko kiekkokulttuurista.

Sveitsin ja Ruotsin pronssiottelu ei noussut tasoltaan kummoiseksi, mutta sveitsiläisten riemu oli katossa tappioasemasta 4-3-voittoon ja historian ensimmäiselle olympiamitalille nousun jälkeen. Eikä yllätystulos lajillekaan pahaa tehnyt.

Vaikka ainakin naiskiekon kansainvälisestä tilanteesta läksynsä tehneille oli tiedossa, ettei mikään ole USA:n ja Kanadan jälkeen kirkossa kuulutettua, naisleijonien putoaminen mitalipeleistä oli yksi kisojen suurimpia suomalaispettymyksiä.

Päävalmentaja Mika Pieniniemen sopimus päättyi Sotshiin, joten eroilmoitus ei ollut suuri yllätys. Vaikka valmentaja vastaa osaltaan tuloksesta, tässä tapauksessa hän olisi halutessaan voinut hyvin jatkaa. Pieniniemi on kaikesta huolimatta taktisesti tarpeeksi pätevä naisten maajoukkueen luotsiksi, vaikutti saaneen pelaajiston luottamuksen ja otti hommansa tosissaan.

Koottujen aiempien tapahtumien ja arvostuksen valossa ei ole itsestään selvää, että Jääkiekkoliitto löytää paremman seuraajan - tai edes satsaa etsintään.

Julkaistu: 20.2.2014