Kun Kalle Palander oli vasta pieni poika, hän rakastui rinteessä samoihin asioihin kuin niin moni muukin laskettelulle ja alppihiihdolle sydämensä menettänyt.

Vauhdin hurma viehätti nuorta huimapäätä, vaikka mukana olivat vaaran elementit – ja ehkä juuri vaarat viehättivät lajissa entistä enemmän. Kun Palander puhuu suurimmista hypyistä suurimpien kumpujen yli, hän puhuu niistä intohimoisesti.

– Televisiokuvat kummun yli hypätessä eivät näytä sitä, mitä laskija näkee. Kun reikäpäänä hyppäät täysillä tyhjyyteen näkemättä, mitä alhaalla on, tunne on uskomaton, Palander liekehtii.

Kalle Palanderin ja Timo Kangasluoman kirja Kalle – Suoraa puhetta paljastaa kuitenkin Suomen menestyneimmän alppihiihtäjän uralta myös sen puolen, jossa Palander ei aina nauttinut urheilusta. Kirja kertookin siviili-Palanderin sijaan urheilija-Palanderin tarinan. Se kertoo myös siitä, miten Palanderin ja tämän valmentajaisän Jouni Palanderin suhde oli muutakin kuin vain se, miltä se saattoi ulospäin näyttää. Isän ja pojan valmennussuhde tuotti hedelmää rinteissä, mutta samalla se vaurioitti pysyvästi myös jotain heidän välillään.

– Kävimme monta tappelua keskenämme. Kun kausi päättyi, vedimme 17-vuotiaaksi saakka kolme treeniä päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Lepopäiviä ei ollut. Yritin kyseenalaistaa monta asiaa, mutta emme me todellisuudessa keskustelleet. Asioista oli päätetty jo valmiiksi, ja sen mukaan mentiin, Palander sanoo.

Harjoitusmetodinsa itse opiskelleen isän raa’at menetelmät ovat saaneet Palanderin jälkeenpäin miettimään uraansa – mutta ennen kaikkea suhdettaan isäänsä. Hänellä ei ole kirjassaan vaikeuksia myöntää olleensa isänsä tuotos. Mutta siitä hän joutui myös maksamaan kovan hinnan. Uransa aikana Palander sai huomata, että isän ja hänen välinen suhde oli muuttunut pysyvästi huippu-urheilumenestyksen tavoittelun ehdoilla. Se kävi ilmeisen selväksi, kun Palander sai vaimonsa Riina-Maijan kanssa yhteisen esikoisensa Oda-Sofian.

– Olimme Rukalla, ja kävelin tyttö sylissäni. Se oli ensimmäinen kerta, kun isä näki hänet, mutta J. Palander käveli vain ohi. Tajusin, että isä–poika-suhdetta ei enää ole. Oli vain valmentaja ja valmennettava. Isä näki tyttöystävät ja myöhemmin Riina-Maijan vain häiriötekijöinä.

Lue Kalle Palanderin koko haastattelu huomenna ilmestyvästä Avusta!

teksti Samuel Savolainen