- No just. Sekin kertoo, että näitä sattuu eikä tuolla liisterissä päässeet muutkaan mihinkään.

Riitta-Liisa Roposen naurunsekainen tuhahdus Lugnetin stadionin mix zonella Therese Johaugin (27:s) ja Marit Björgenin (31:s!) tuloksista kuullessa tiivisti paljon väliaikalähdöllä hiihdetystä naisten 10 kilometrin kisasta.

19:nneksi henkilökohtaisella päämatkallaan jäänyt Roponen elää usein vahvasti tunteella hyvässä ja pahassa, mutta nyt hän vain totesi tilanteen.

- Jo 800 metrin jälkeen mietin, pitäisikö sanoa huoltomiehille, että ottakaa Kertulle (Niskanen) toinen suksi... mutta en tarkalleen tiennyt, mikä siellä on vaihtoehto, Roponen kommentoi.

- Jos on vesikelin suksi ja alkaa tulla lunta tupaan, ei vaan auta. Pettymys ei oikeastaan ole hirveän iso, koska muuta ei ollut nyt tehtävissä. Kiitos suomalaisyleisölle, että jaksoivat kannustaa ladunvarressa.

Paras suomalainen oli kahdeksanneksi yltänyt Kerttu Niskanen, joka tärisi kylmästä, mutta jaksoi silti selostaa:

- En nähnyt eteeni juuri mitään, kun lumipyry sakeni. Lasit oli pakko ottaa päästä, ja pehmeät alamäet ja mutkat mentiin sokkotuntumalla, mutta ihan hyvä fiilis tästä jäi. Eikä väsytä - antaa mennä, kun kerran täällä ollaan, Niskanen kuittasi arvelut liian isoksi kasvavasta kisakuormastaan.

Ruotsalaiset onnistuivat niin suksien uhkapelissä kuin latusuorituksessa. Alusta asti vauhtia pitänyt Charlotte Kalla ei jättänyt muille mahdollisuuksia; kulta irtosi peräti 41 sekunnin kaulalla. Maria Rydqvist hävisi pronssin 1,5 sekunnilla.

- Olin minä vähän hermona: päämatka, kotilatu ja kotikisat. Aamu ei tuntunut kuluvan millään, mutta kun pääsin lähtöviivalle esittelyyn, helpotti. Tiesin mihin pystyn ja että suksi toimii. Vaikeinta oli pitää pää kylmänä ja hiihto ehjänä eikä lähteä rynnimään hullun lailla, Kalla hymyili.

Jos Kallan suvereeni esitys räjäytti ruotsalaisinnon, hopea- ja pronssimitalistit saivat maalialueella totaalisen huutohepulin - vaikka heidän menestyksensä tuskin täyttää kotimaan mediaa. Yhdysvaltojen hiihto on käytännössä ollut yhtä kuin Kikkan Randall, mutta Jessica Diggins ja Caitlin Gregg olivat varmasti kisojen tähän asti iloisimmat mitalistit.

- Ihan uskomaton päivä ja juttu. Ladulla omat, Ruotsin ja Norjan valmentajat kiljuivat minulle aikoja kilpaa, mutta olin varma, että takaa tulee kovia nimiä ohi. En tajunnut edes maalissa, että olen palkintopallilla, säteili hopeanainen Diggins.

- Diggins on aina tuollainen: ei tajua mitään, mutta energiaa riittää vaikka mihin, virnuili harjoituskumppani Gregg.

Norjalaiset ovat epäilemättä eri mieltä, mutta MM-kisoille yllätysmenestyjät tekivät hyvää. Kuinka moni suomalainen(kaan) penkkiurheilija on edes kuullut Ranskan Anouk Faivre Piconista tai Sveitsin Nathalie Von Siebenthalista (kympin viides ja kuudes)?

Huomenna Falunissa jatketaan miesten 15 kilometrin kisalla ja suurmäen karsinnalla.

Tänään jotakuinkin ensimmäiseksi Lugnet-stadionilla hölkkäsi kepoisasti vastaan kaksi nuortamiestä, joista toisen suu kävi tauotta ja toisellakin näytti olevan hymy herkässä. Iivo Niskanen ja Ristomatti Hakola ne siinä; toivottavasti tunnelma säilyy.