Apu

Kalevan kisoissa naistenpäivä: Reetta Hurske itkun ja maalikamerakuvan kautta aitamestariksi

Kalevan kisoissa naistenpäivä: Reetta Hurske itkun ja maalikamerakuvan kautta aitamestariksi
Lappeenrannassa Kalevan Kisoissa perjantain päätti yksi kisojen odotetuimmista lajeista eli naisten pika-aitojen finaali. Mitalikolmikon selvittämiseen tarvittiin maalikameraa, mutta nyt ykköseksi nousi Reetta Hurske ennen Nooralotta Neziriä ja Annimari Kortetta. Hurskeen ja Nezirin aika oli sama (13,05).
Julkaistu: 2.8.2019

Yleisurheilun kauden kotimainen huipennus eli Kalevan Kisat kiinnostaa suurta urheiluyleisöä syksyn MM-kisojen ja pitkälti juuri aitanaisten nousun vuoksi. Tilanne, jossa Suomesta tulee useampi Euroopan tilaston huipulla oleva yleisurheilija, ei ole 2000-luvulla todellakaan jokapäiväinen.

Kimpisen sinisellä radalla aitafinaalin ykkönen oli Reetta Hurske, jonka päivä ei kulkenut helpoimman kautta. Vatsavaivoista kärsinyt Hurske väänsi omien sanojensa mukaan itkua vielä ennen finaalia, joten maalikamerakuvan kautta tullut mestaruus maistui siksikin makealta.

- Aika monta kertaa ollaan Nooralotan kanssa odoteltu samassa tilanteessa, mutta tällä kertaa meni näin päin. Hyvää kannattaa odottaa, hän virnisti.

- Alku oli vahva, mutta kovin montaa metriä en kyllä olisi viivan jälkeen jaksanut juosta, tai edes pysyä pystyssä. Keli oli mitä oli, mutta turha siitä on puhua: suomalaisilla on aina toppatakit, ja nyt juostiin mestaruudesta eikä ajasta, Hurske viittasi koleaan säähän.

Reetta Hurske rikkoi Tokion olympiarajan ennätyksellään (12,78) samassa Joensuun GP-kisassa, jossa Annimari Korte teki uuden SE:n 12,72. Nooralotta Neziri on ollut lajin eurooppalaista huippua jo pidempään.

Huippu-urheilussa mikään harvoin tapahtuu yllättäen, vaikka siltä voi pintapuolisesti ihmetellen näyttää. Korte, Neziri ja Hurske eivät ole pikkutyttöjä, vaan suurin piirtein samaan ikäluokkaan kuuluvia lahjakkuuksia, jotka ovat tehneet vuosikausia kaiken urheilun ehdoilla - ja hankkineet siihen resurssit pääosin itse.

Toki Nezirin jo vuosikymmenen alusta antama esimerkki on auttanut, ja näyttävä ja kaupungeissa harrastettava laji on ollut helpompi ”myydä” niin sponsoreille kuin medialle. Taustalla on silti muitakin kehityskulkuja. Arto Bryggaren kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta pikalajeilta puuttuu Suomessa se historiallinen menestysperinne, josta on tullut lähinnä painolasti, kehityksen este ja keskinäisen kaunan aihe esimerkiksi kestävyyspuolella, osin myös keihäänheitossa.

Nykyaiturit ja heidän valmentajansa eivät ole pelänneet tehdä asioita omalla tavallaan, luottaa nopeusharjoittelun ensisijaisuuteen ja hakea oppia tarvittaessa myös ulkomailta.

Hurske vakuutti, että vaikka ”stressivatsakin” on vaivannut, naisten keskinäinen kisa on ehdottomasti enemmän voimavara.

- Radalla ollaan kilpailijoita, mutta sen ulkopuolella tsemppaamme toisiamme. Yhdessä tekeminen ja esimerkki antavat myös voimaa: kun näkee, mihin tuttu kilpakumppani pystyy, tietää pystyvänsä samaan itsekin.

Ella Junnila: ”Olen äitini tytär, mutta silti minä”

Naisten korkeuskisassa katseet kiinnittyivät Ella Junnilaan, jonka heinäkuun alussa hyppäämä Suomen ennätys 195 liikutti äiti Ringa Ropon kyyneliin. Tampereen Pyrinnön Junnila kisasi viimeiset kierrokset Lahden Ahkeran Heta Tuurin kanssa, mutta kun Tuuri pudotti kolmesti 184:sta, SE-nainen siirtyi suoraan korkeuteen 192. Sen hän jätti kahden yrityksen ja valmentajan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen kesken.

- Hyppääminen oli sen verran vaihtelevaa ja alla kovan punttiviikon jälkeen treenijalat, että päätettiin jättää tulokseksi 186, kun ei enempää irronnut. Turha juntata väkisin, Junnila kommentoi.

Lähinnä syksyiset olosuhteet eivät olleet optimaalisimmasta päästä, ja lämpimillä vaatteilla oli käyttöä niin kentällä kuin katsomossa. Junnilakin kääriytyi hyppyvuoroja odotellessa vilttiin ja tunki kiharapehkonsa tupsupipoon.

- Tänne tultiin hyppäämään mestaruudesta eikä tuloksesta. Sää on pukeutumiskysymys, hän kuittasi.

Itsevarmassa, mutta välittömässä Junnilassa näkee väistämättä paljon samaa kuin äidissään, myös ulkoisesti. Toisen polven nuoren urheilijan osa ei aina ole helppo, mutta Junnila sanoo olevansa sinut asian kanssa. Esillä hän haluaa kuitenkin olla vain omana itsenään:

- Olen äitini tytär ja onnellinen siitä, mutta olen myös ihan vain minä: korkeushyppääjä Ella Junnila. Kotoa on saanut aina saanut tukea ja neuvoja pyydettäessä, mutta periaate on se, että itse tekemällä oppii parhaiten.

Junnila on saanut totutella suurempaan huomioon tulostason nousun myötä, mutta Jyväskylässä asuva nuori nainen ehtii elää myös ”ihan tavallista elämää”.

- Tykkään kokkaamisesta, varsinkin leipomisesta, ja parvekkeella meillä on pienoispuutarha. Se ei tosin oikein tykännyt helteistä, mutta ehkä se vielä elpyy… Luen myös paljon. Nyt menossa on politiikkaa käsittelevä Punavihreä, sinivalkoinen (Li Anderssonin ja Susanna Kosken kirjeistä), mutta ikisuosikkini on Lucy M. Montgomery.

Naisten pituuden voitti odotetusti Taika Koilahti, joka venytti toisella kierroksella ennätyksensä 6,69. Koilahdelta, 20, löytyy kesäkuun alusta kovempikin tulos: Lahden GP-kisan 679. Se ei kuitenkaan ole tilastokelpoinen, koska takana oli 3,6 metriä sekunnissa puhaltanut myötätuuli.

Pituuden tänään viikkoa vaille 29-vuotiaan SE-tuloksen 685 haltija on juuri Ringa Ropo. Lajipiireissä on ennustettu, että mikäli kehitys jatkuu nähdyn kaltaisena, Taika Koilahti pysyy terveenä ja saa ponnistuksensa hiottua kohdalleen, ennätys voi mennä rikki jo lähivuosina.

Huomisen odotetuin laji lienee miesten 3000 metrin esteet, jossa juoksee Suomen kestävyysjuoksun suuri yksinäinen toivo Topi Raitanen. Sunnuntaina on luvassa muun muassa miesten keihäsfinaali.

Apu seuraa kisat paikan päällä loppuun saakka.

Kommentoi »