Järvi on tyyni kuuden aikaan aamulla. Aurinko ilakoi pinnan peilissä. Kaksi koppeloa seisoo vesirajassa tulipaikan luona peräkanaa parin metrin välein, liikkumatta kuin patsaat, kunnes etumaisen pää vihdoin kääntyy katsomaan taakse. Telkkäpari lepäilee laiturilla. Se kelluu metrin verran yläpuolella kivipenkan, jolla se yleensä lepää. Tulva on korkeammalla kuin muistan sen koskaan olleen.
Syön aamiaista. Katselen välillä, vieläkö koppelot ovat siellä, ja siellähän ne ovat. Olen heittänyt illalla verkot lähelle rantaa. Siellä ne kutuhauet ja ahvenet ovat. Kuuntelen radiosta seitsemän uutiset, ennen kuin lähden verkoille.
Nuori mies on ampunut Hyvinkäällä kaksi ikäistään nuorta, naisen ja miehen, ja haavoittanut seitsemää, radio kertoo.
Telkkäpari uiskentelee laiturilta kohti lahden pohjukkaa. Siellä on ollut toistakymmentä vuotta laittamani pönttö. Nyt naru, jolla se oli sidottu pystyyn kuivuneen kuusen kylkeen, on pettänyt, ja pönttö on pudonnut tulvaveteen.
Hulluja riittää
Lähden verkoille synkin miettein. Koppelot hyppäävät lentoon vasta, kun avaan rannan puoleisen ulko-oven.
Mistä näitä hulluja riittää? Ja aina heidän jälkeensä tulee lauma poliitikkoja, asiantuntijoita, tavallisia kansalaisia, jotka yrittävät löytää edes jonkin järjellisen selityksen sellaiselle, jossa ei järjen hiventä ole.
Ei voida säätää lakia, jolla hulluus ja tilapäinenkin sekopäisyys kiellettäisiin. Siksi lakien kiristyksillä rangaistaan niitä satojatuhansia ampujia ja metsästäjiä, jotka ovat maan lainkuuliaisimpia ja tervejärkisimpiä kansalaisia.
Kun mitään järjellistä ei osata eikä voida, tehdäänpä edes jotain.
Pohjoinen tuulenviri herää. Se on hyvä, sillä silloin on helppo kokea verkot yksin vastatuuleen. Lokki kiertää veneen, kirkuu ja lentää lepo-oksalleen tulvan peittämään saareen. Eipä ole lähtenyt se turvaamaan Islannin ilmatilaa. Kaloja on ja paljon, isoja kutuahvenia, sen huomaan heti. Verkko on yhtenä köytenä.
Metsän kehdossa
Mieleeni palautuu elävänä tunnelma syyskuulta 2003. Kuuntelin aamu-uutisia ennen metsälle lähtöä. Ne kertoivat, että Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh oli murhattu. Metsästelin päivän pohjanpystykorvani Tuiskun kanssa. Jäimme yöksi kiveliön sydämeen, karhujen asuinsijoille.
Pysytin louevaatteen, virittelin rakotulet. Syksyinen pimeys peitti tienoon, tuuli huokaili vaaran laidan puissa, narisutti konkelopetäjää. Mietin aamun uutista, kun makoilin rakotulien lämmössä. Nukahdin suureen, lämpimään turvallisuudentunteeseen. Mikä minua uhkaisi täällä, kaukana kaikista ihmisistä?
Tuuli keinuttaa
Saavi täyttyy ahvenista ja neljästä hauesta. Voi hyvät veden haltijat, mukavaa, että minut yhä muistatte, mutta nyt meni kyllä liioitteluksi: koko kesän kalat kerralla! Tässä sitä on työmaata koko pitkäksi päiväksi.
Pistäydyn ylös kahville, ennen kuin aloitan suuren perkausurakan. Uutiset kertaavat samaa. Vain hieman useammat ihmiset ovat ehtineet lausua osanottonsa ja päivittelynsä.
Lounaasta nousee tuuli keinuttelemaan tulvan kantamaa laituria.
Miekojärven tulva on harvinaisen korkea. Lunta oli paljon, ja Kaaranneskosken voimalan tulvaluukuista syöksyvät järveen myös yläpuolisten vesistöjen vedet. Kuva: Yrjö Rautio
HEITTOLAUKAUKSIA
1) Väyrynen voitti Jumalan. Häneen uskoo 36,4 prosenttia, Jumalaan vain alle kolmannes.
2) 10,2 prosenttia keskustan jäsenistä ei voi olla väärässä eikä 89,8 prosenttia oikeassa.
3) Kun ottaa tarpeeksi monta neuvoa-antavaa, ei mikään neuvo mene perille.
4) Virtuaalihoitaja vaihtaa virtuaalivanhuksen vaipan aina ohjelmapäivityksen yhteydessä.
5) Ongelmat ratkeavat lopullisesti, kun vanhustenhoito muuttuu kokonaan nettipeliksi.
6) Jos tietojärjestelmä joskus kaatuukin, se ei aiheuta ainakaan lonkkamurtumia.
