Apu

Kaktuksella ja lepakolla on huippuunsa hiottu symbioosi

Ecuadorilainen kaktus viestii lepakoille kaikuäänten avulla.
Kuvat Ralph Simon

Yön koittaessa lepakot lennähtävät ravinnon hakuun Ecuadorin Andeilla. Siivekkäillä yöeläjillä on kiire, sillä saadakseen riittävästi energiaa niiden täytyy vierailla joka yö useissa sadoissa kaktuksen kukissa.

Lepakko etenee pimeässä kaikuluotaamalla eli lähettämällä ympäristöönsä korkeita ultraääniä. Kohteeseen törmättyään ääniaallot palaavat takaisin lepakon luo, joka arvioi niiden perusteella kohteen etäisyyden.

Monille kasveille lepakot ovat elin­tärkeitä pölyttäjiä, joita houkutellakseen kasvien kukat heijastavat herkästi ultraääniaaltoja.

Yksi kaktuslaji on kehittänyt itselleen aivan erityisen viestitystavan.

Kaktus ja lepakko viestivät

Villa­kaktuksiin kuuluva Espostoa frutescens avaa öisin pienet kukkansa kutsuakseen luokseen nokihännätönleikkoa (Anoura geoffroyi), yhtä sen pääpölyttäjistä.

Kaktus lähettää lepakolle viestin kielellä, jota tämä ymmärtää, selvisi bioRxiv-­tiedelehdessä julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa.

Kaktuksen jokaista pientä kukkaa ympäröi villaisten karvojen peittämä alue, kefalio. Mittaukset ­osoittivat, että kefalion karvat imevät tehokkaasti ultraääniä yli 90 kilohertsin alueella, nokihännätönleikkojen kaikuluotauksessa käyttämällä alueella.

Karvoista ­takaisin kimpoava ääni oli 14 desibeliä ­hiljaisempi kuin niiden keskellä olevasta kukasta kimpoava ääni. Kun kukan ympäristö on lepakon näkökulmasta kukkaa hiljaisempi alue, suuntaa se herkemmin kohti kukkaa ja sen mettä.

Tässä viestiketjussa kaikki voittavat. Lepakot säästävät arvokasta ruuan­hakuaikaa ja kaktukset saavat luokseen pölyttäjiä. Nokihännätönleikot liitävät öisin pitkiä matkoja ja kuljettavat nahassaan runsaasti siitepölyä kukasta toiseen.

Villakaktuksiin (Espostoa) kuuluu 16 eteläamerikkalaista pylväsmäistä kaktuslajia. Kaktussuvun tieteellinen nimi ­kunnioittaa perulaista kasvitieteilijää Nicolas E. Espostoa.

Julkaistu: 5.2.2020
Kommentoi »