Apu

Kaisa Mäkäräinen ei jäähdyttele: "Minulla on kehittymisen jano"



Kaisa Mäkäräinen ei jäähdyttele: "Minulla on kehittymisen jano"

Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen ilahdutti fanejaan ilmoituksella uransa jatkumisesta. Lyhyellä lomallaan hän puuhastelee kotipihalla yhdessä avopuolisonsa Jarkko Siltakorven kanssa.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Antti Vettenranta, Sakari Majantie

Jos ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräistä pitää luonnehtia yhden tapaamisen perusteella, päällimmäinen vaikutelma on vilkas, herkästi hymyyn syttyvä nainen, puheissaan analyyttinen ja harkitseva.

35-vuotias huippu-urheilija vietti viime viikolla pari päivää Helsingissä. Sinne hänet toi Specsaversin ja Näkövammaisten liiton kampanja, jonka keulakuvaksi Kaisa Mäkäräinen on lupautunut. Specsavers lupaa lahjoittaa jokaista tehtyä näöntutkimusta kohden viisikymmentä senttiä Näkövammaisten liitolle.

– Silmien terveys on niin tärkeää, että kannustan kaikkia huolehtimaan siitä. Minulle näöstä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. En välitä siitä, näenkö pölykoiria kotini lattialla, mutta minun pitää nähdä tarkasti viidenkymmenen metrin päähän mustaan pisteeseen, Kaisa Mäkäräinen sanoo.

Maalitaulun mustaan pisteeseen hän ei ole hetkeen joutunut tähtäämään. Muutaman viikon mittainen kesäloma loppuu kuitenkin siinä vaiheessa, kun muut suomalaiset alkavat laskeutua lomatunnelmiin.

– Nyt ei ole kiire, sillä aika ei maailmasta lopu, hän sanoo.

Puoliso jättää hiihtojoukkueen

Lyhyellä lomallaan hän on puuhastellut puutarhahommissa kotonaan Joensuussa. 2016 valmistuneen kauniin hirsitalon pihamaalla riittää paljon tekemistä.

– Puuhastelemme omiamme, mutta kotona riittää myös kaikenlaista yhteistä tekemistä, Kaisa Mäkäräinen sanoo.

Mäkäräisen avomies Jarkko Siltakorpi on toiminut jo pitkään tärkeässä tehtävässä avovaimonsa ja koko muun maajoukkueen suksien huoltajana ja tsemppaajana, mutta nyt hän on palaamassa varsinaiseen ammattiinsa.

– Jarkko on luokanopettaja ja aloittaa syksyllä jälleen työnsä koulussa, Kaisa sanoo.

Jatkopäätös viime hetkillä

Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkärinen sen sijaan aikoo jatkaa sitä, mitä on tehnyt jo viisitoista vuotta, vaikka on edelleenkin osoittanut lahjakkuutensa myös maastohiihtäjänä, jonka parissa hän uransa aikoinaan aloitti.

Maaliskuussa 2017 hän voitti maastohiihdon SM-kultaa Kontiolahdella hiihdetyssä viiden kilometrin vapaan tyylin kilpailussa.

Viime viikon maanantaina hän ilmoitti jatkavansa kilpauraansa ja teki sen omaperäisellä tavalla. Ei mitään tiedotustilaisuuksia, vaan Facebookiin video, jossa hän kävelee hiekkarannalla ja kirjoittaa hiekkaan tekstin ”c u next season”.

– En miettinyt jatkoa yhtään viime kauden aikana. Keskityin kilpailemiseen ja vapaahetkinä kutomiseen, eikä silloin ajatuksiin mahdu mitään muuta. Itse asiassa päätin jatkosta aivan viime hetkillä.

Hän sanoo, että ampumahiihdossa voi harvoin sanoa osaavansa kaiken.

– Aina voi kehittyä lisää, ja haluan vielä olla monessa parempi: parempi hiihtotekniikassa, parempi ampuja, taitavampi tuulen lukija. Minulla on kehittymisen halu.

Joka kuvittelee olevansa valmis ja kaiken osaava, jättää kehityskaarensa myös ihmisenä kesken. Sellaiseen Kaisa Mäkäräisestä ei ole.

Tulevaisuuden haaveissa kielten oppiminen

Ampumahiihdon jokavuotiset arvokisat ja tutut kisakumppanit, jotka matkustavat yhdessä kisapaikalta ja maasta toiseen, muodostavat omanlaisensa perheyhteisön.

– Kisat ovat hienoja tapahtumia ja tiivis porukka aivan oma maailmansa. Sekin yhdistää, että me kaikki kilpailemme samassa lajissa viikosta toiseen, ja startteja on monta kertaa viikossa.

Hän kertoo keväällä kokemastaan suuresta oivalluksesta.

– Ajatus lopettamisesta ei enää tuntunut pelottavalta, kuten joskus aikaisemmin. Vaikka jatkan uraa, suhtaudun tulevaisuuteen levollisesti ja odottavin mielin. Sielläkin voi olla kiinnostavia haasteita edessä, Mäkäräinen uskoo.

Huippu-urheilijan henkiseen valmennukseen ei kuulu siviiliin siirtymisen harjoittelu, mutta Kaisa Mäkäräinen on pohtinut itse, mitä hän haluaa hiihtouransa jälkeen tehdä.

Hän arvelee ainakin nyt, ettei sillä ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa.

– Haluan oppia paremmin saksaa ja englantia, mutta en koulun penkillä. Siksi suunnittelen, että voisin asua ulkomailla jonkin aikaa ja oppia kielen käytännössä, ihmisten parissa. Varsinkaan saksaa en puhu paljon, ja englannin sanavarastossa on aina kasvattamista.

Hän on opiskellut Sotkamon urheilulukion jälkeen Joensuun yliopistossa (nykyinen Itä-Suomen yliopisto) fysiikan laitoksen aineenopettajalinjalla, mutta ei suunnittele siitä ammattia.

Lempinimi Riekaleena

Pikkutyttönä Kaisa Mäkäräinen oli liikkuvainen, mutta osasi myös keskittyä leikkeihinsä. Vahva keskittymiskyky antoikin osviittaa tulevasta.

– Lapsuuden onnellisimpia muistoja ovat ehdottomasti kesät. Kesämökkimme sijaitsi vain sadanviidenkymmenen metrin päässä kotitalostamme, ja muutto mökille oli nopeasti tehty. Serkkujemme mökki oli myös aivan lähellä.

Kesät kuluivat niin kuin niiden lapsuudessa pitää kulua: uiden, saunoen ja taas uiden.

– Olimme aina vedessä serkkujeni kanssa. Kaksi vuotta nuorempi veljeni Tuomas oli mukana porukassa, mutta ehdin leikkiä vähemmän seitsemän vuotta nuoremman veljeni Jaakon kanssa.

Lempinimensä hän sai lukiossa, koska koulussa oli viisi Kaisaa.

– Se oli kainuulaisittain välillä Kappaleena ja joskus myös Riekaleena, koska toinen nimeni on Leena.

Huono itseluottamus

Kainuulaisuudesta hän sanoo, että se on yleensä itseään vähättelevää ja sellaista, etteivät asiat ole muka mistään kotoisin. Eli minkään veroisia.

– Ja myös sen laatuista, että "enpä kerro mitä ossaan!" Kainuulaisuuteni on sekoittunut kuitenkin Joensuussa pohjoiskarjalaisuutta, ja olihan luokkatovereinani jo lukiossa kuusitoistavuotiaita ympäri Suomea. Sain heiltä toisenlaisia vaikutteita.

Kaisa Mäkäräisen läheiset tietävät hänestä kilpaurheilijalle yllättävän piirteen: hänen itseluottamuksensa on todella huono.

– Vähättelen ystäväpiirissäni itseäni joka asiassa, hän sanoo.

Mäkäräinen analysoi myös voitontahtoa. Hänen mielestään käsitteeseen liittyy liikaa kielteisiä mielikuvia.

– Voitontahtoa toki tarvitaan, mutta siihen pitää liittää positiivista filosofiaa. Huippu-urheilija tarvitsee ennen kaikkea menestyksen nälkää ja kovaa työmoraalia.

Kovaan työmoraaliin liittyy myös hänen jo mainitsemansa keskittymisen kyky.

– Olin jo lapsena sellainen näpertelijä ja paneuduin pitkäksi aikaa johonkin leikkiin, Kaisa Mäkäräinen muistelee.

Epäonnistumiset eivät enää jää painamaan

Ampumahiihtäjänä hän on tottunut satoihin toistoihin ja jatkuvaan harjoitteluun. Se ei kyllästytä vieläkään.

Aluksi Kaisa kuitenkin harrasti tosissaan maastohiihtoa, vasta sitten ampumahiihtoa.

Miksi vaihdoit lajia 20-vuotiaana?

– Urheilulukiossa oli paljon ampumahiihtäjiä, ja katsoin touhua vierestä. Se oli varmasti yksi syy, että aloin kiinnostua lajista.

Maallikosta ampumahiihto on suorastaan mystisen vaikea laji – ensin pitää hiihtää kilpaa ja ampumapaikalla pitää osata keskittyä aivan toisenlaiseen suoritukseen.

– Se onnistuu vain pitkällä harjoittelulla, maltilla ja sietämällä ylä- ja alamäkiä! Pulssi laskee makuuammunnassa 130:n ja 140:n välille, pystyssä se on 150–170.

Hän sanoo pitävänsä enemmän pystyammunnasta kuin makuuammunnasta.

– Se on tosin fyysisesti vaikeampaa.

Kaudella 2017–2018 hän voitti kolmannen kerran maailmancupin kokonaiskilpailun, mutta sanoo maltillisesti, ettei voitoista pidä riehaantua – ei, vaikka plakkarissa on myös kaksikymmentäkolme maailmancupin osakilpailuvoittoa ja kuusi MM-mitalia.

– Joka kisaan pitää keskittyä täysillä, ja vaikka minulla on takana paljon huonojakin kisoja, niin hyvistäkään en pistä isoja bileitä pystyyn.

Hän ei nykyään jää märehtimään epäonnistumisiaan. Ennen ne harmittivat pitkään.

– Jotkut kisoja haitanneet sairastelut ovat tietysti jääneet mieleen.

Varsinkin, kun hän tietää varoneensa kaikin tavoin sairastumista ja antaneensa kisassa kaikkensa.

Kilpauralla suuria tunteita

Elämänsä onnellisimmat ja mieleenpainuvimmat hetket hän löytää kilpauraltaan, samoin suurimmat pettymykset.

– Sieltä löytyy paljon suuria tunteita.

Kaisa Mäkäräinen vaikenee hetkeksi ja sanoo sitten, että itse asiassa sama pätee siviilielämään – hyvät tunne-elämykset ovat niitä, jotka jäävät muistoihin.

Julkaistu: 24.5.2018