Image

Kaikki meni, eikä riitä

Kaikki meni, eikä riitä

Se oli aikaa ennen Facebookin nousua, sosiaalisesta mediasta ei puhuttu vielä.
Teksti Heikki Valkama
Kuvat Juha Törmälä
Mainos

Saimme mielestämme loistavan idean: luodaan lehden ympärille nettisivusto, jossa suomalaiset voivat jakaa kokemuksiaan ja luoda yhteisön. Sivusto olisi pelillinen: sen aktiiviset jäsenet ansaitsisivat pisteitä ja palkittaisiin sekä tittelein että konkreettisin lahjoin.

Ideasta innostuttiin koko firmassa. Hanketta lähdettiin viemään eteenpäin. It-puolella sen toteutus annettiin alihankkijalle, joka ulkoisti sen koodaajille Intiassa. Sivusto valmistui vuoden myöhässä aikataulusta. Ja valmiista palvelusta puuttui olennaisin: pelillisyys ja yhteisöllisyys, alkuperäisen idean ydin. 

Itseäni hanke otti päähän pitkään: teimme valtavasti työtä ja maksoimme paljon projektista, jonka lopputulos ei ollut lähelläkään sitä mitä tilattiin. Vaikka epäonnistuminen opetti minulle it-hankkeista enemmän kuin mikään muu siihen mennessä, minulle on jäänyt edelleen epäselväksi, mitä projektissa lopulta tapahtui. Miksi sivustosta ei tullut lähellekään sitä, mitä oli suunniteltu?

Tapauksessa paloi rahaa joitain kymmeniä tuhansia euroja. Se on vielä pientä. Suomi on täynnä eri kokoisia it-hankkeita, joiden epäonnistuminen syö miljoonia. Etenkin julkishallinnon it-hankkeissa mokataan hämmästyttävän usein.

Miksi niin monessa it-projektissa käy niin kuin kansansadussa, jossa räätälihiiri ompelee kissalle takkia. Hiiri lupaa loihtia hienosta kankaasta kissalle takin, mutta lupaus osoittautuu katteettomaksi. Hiiri sössii kankaan pilalle, lupaus takista muuttuu lupaukseksi liiveistä ja lopulta kukkaroksi. Takkikangas katoaa. Tarinassa kissa syö lopulta sössijähiiren. Tosielämässä haetaan usein lisää kangasta: kun sovittua palvelua ei kuulu, projekteihin syydetään lisää rahaa ja aikaa. Hiiri pulskistuu.

Älyttömiä tapauksia löytyy varsinkin julkishallinnosta. Tapio Järvenpää ja Ilkka Kankare listaavat pieleen menneitä hankkeita tuoreessa kirjassaan Veikö Moolok vallan? Esimerkiksi Suomen hallitus aloitti vuonna 2008 asiakirjahallintahankkeen, VALDA:n, jonka piti olla valmis vuonna 2009. Hinnaksi arvioitiin 5,5 miljoonaa euroa. Viime vuonna, neljä vuotta käynnistämisen jälkeen, hanke haudattiin. Ennen keskeytymistään se maksoi kaikkiaan yhdeksän miljoonaa. Ajoneuvohallintokeskuksen PALKO-hanke taas alkoi vuonna 1999. Tietojärjestelmien piti valmistua vuonna 2003, ja maksaa korkeintaan 27 miljoonaa euroa. PALKO valmistui karsittuna versiona vuonna 2008 ja oli maksanut noin 100 miljoonaa euroa. 

Maailmalta löytyy huikentelevampia tapauksia, kuten Yhdysvaltain miljardin maksanut superteknologiarajavartiohanke, jossa kuuden vuoden aikana hassattiin miljardi dollaria ja saatiin aikaan 85 kilometriä raja-aitaa.

Hassusti nimetyt julkiset hankkeet ovat vain pieni osa pieleen menneistä it-projekteista. Voi arvata, kuinka paljon on mennyt pieleen erikokoisissa yrityksissä. Aiheesta ei kuitenkaan pidetä meteliä: ei minustakaan ole mukava kertoa siitä, että olin mukana hassaamassa rahoja täydeksi sudeksi osoittautuneeseen nettisivustoon. Suurin osa epäonnistuneista it-projekteista jää pimentoon.

Järvenpää ja Kankare kutsuvat kirjassaan ylihintaisia megahankkeita Moolokin kultiksi, jonka vastustaminen on vaikeaa ja vaarallista. ”Tämä holtittomasti tuhlaileva kultti läpäisee koko yhteiskunnan”, he kirjoittavat. Heidän mukaansa varsinkin terveydenhuollon tietojärjestelmiä kehitettäessä ”täyspäisinä pitämämme päätöksentekijät edustavat meitä kansalaisia parhaan kykynsä mukaan ja ostavat päällekkäisiä, yhteen sopimattomia ja sairaan kalliita järjestelmiä”.

Kuten Järvenpää ja Kankare kirjassaan summaavat, huonoista projekteista voi päästä eroon. He listaavat 12 kohdan – valitettavan konsulttikielisen – listan ohjeita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse taitaa olla johtamisesta. Siis siitä, että, jos ei itse ymmärretä riittävästi asiasta, osataan valita oikeat ihmiset oikeille paikoille.

Näin maallikkona, joka on ollut mukana sössimässä parin kymmenen tuhannen euron hanketta, hirvittää lukea uutisia 500 000 000 euron Apotista, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilastietojärjestelmästä. Sitä olettaa, että jos HUS on tekemässä puolen miljardin euron järjestelmää, sen vetäjäksi on etsitty Suomen – tai maailman – paras projektinjohtaja. ■

Heikki Valkama, päätoimittaja | Twitter @heikkivalkama

203 Lokakuu | 2013

Julkaistu: 24.9.2013