Visa Koiso-Kanttilan käsikirjoittama ja ohjaama Kaiken se kestää kouraisee syvältä. Se kertoo kahden toisellakymmenellä olevan pojan silmin, miltä vanhempien toilailut näyttävät. Elokuva on etenkin Vesan (Vili Saarela) kasvutarina. Kaarlo (Olavi Angervo) on hänen paras kaverinsa, kunnes eräänä päivänä hän on poissa.

Tarina sijoittuu 1970–80-luvun Ouluun. Vesan isä Tapio (Antti Luusuaniemi) ja Kaarlon äiti Ulla (Malla Malmivaara) eivät peittele keskinäistä vetovoimaansa juhlissa. Vesa joutuu todistamaan aikuisten juopottelua, seksiä ja kaikenlaista vastuuttomuutta. Aikuisuus ei juuri houkuttele.

Vanhempien uhkaava avioero pelottaa. Kaarlon vanhemmille tulee ero, ja pojan tuska on riipaiseva, kun äiti lähtee. Kohtaus tuo hakematta mieleen Mikko Niskasen klassikkoelokuvan Pojat (1962), jossa Vesa-Matti Loiri juoksee loittonevan junan perässä.

Aikuiset keskittyvät kaikessa itseensä, ja siksi poikien on kasvettava ottamaan vastuuta. Hailuodon maaginen luonto alleviivaa poikien suurta ahdistusta. Tunnetasolla elokuva tulee lähelle, ja lapsinäyttelijät ovat riipaisevan hyviä. Aikuisten roolit ovat pinnallisia, mikä on tehokeino.

Arvio löytyy myös Eevan numerosta 9/2017.