Kai Hyttistä voi kuvailla kulkijaksi luonnoltaan. Hyttinen on ehtinyt olla elämänsä aikana monessa mukana, on lukuisia hittejä 1960- ja 70-luvuilta, on taustaa Kaj Chydeniuksen laulujen tulkitsijana, on menneisyyttä näyttelijänä teattereista ja televisiosta. Voi sanoa, että Hyttinen on mennyt sinne, minne elämä on vienyt.

Elämä on kuljettanut Hyttisen myös Joensuuhun opiskelemaan ortodoksista kirkkomusiikkia. Ennen opiskelujaan, hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon.

– Ortodoksisuus veti puoleensa, vaikka minulla ei ole siihen mitään sukuperintöä. Kirkkoon liityttyäni halusin perehtyä ortodoksisuuteen, Hyttinen sanoo.

Sitten alkoivat opiskelut Itä-Suomen yliopistossa. Hyttinen ei tähtää tutkintoon, vaan nauttii opiskelun antoisuudesta vanhemmalla iällä.

Kun ikä alkaa ensi vuonna seitsemällä, se synnyttää Hyttisen mielessä monenlaisia ajatuksia. Yksi niistä jalostui ajatukseksi muuttaa elämäntapoja.

– Jokainen elinpäivä on niin tärkeä, että jätin vapaasta tahdostani alkoholin käytön kuusi vuotta sitten. Siinä ratkaisussa en ole menettänyt mitään. Päinvastoin. Enää koskaan ei tarvitse herätä niihin fyysisiin ja henkisiin olotiloihin, joita juomisesta seuraa.

Hyttinen kokee, että hänen jättämänsä jälki ei liity omiin saavutuksiin, vaan se henkilöityy omiin lapsiin ja lapsenlapsiin.

– Elämä olisi tyhjää ilman heitä. Mitä omasta elämästä jäisi jäljelle, jos seuraavaa sukupolvea ei olisi?

Lue koko juttu torstaina ilmestyneestä Avusta!