Apu

Kahden kulttuurin lentäjä-ässät – suomalaiset taitolentäjät harjoittelevat venäläisen valmentajan kanssa



Kahden kulttuurin lentäjä-ässät – suomalaiset taitolentäjät harjoittelevat venäläisen valmentajan kanssa

Suomen parhaisiin kuuluvat taitolentäjät harjoittelevat Jämijärvellä venäläisen valmentajan kanssa uusia liikkeitä ja lentokulttuurien kohtaamista.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Mikko Vähäniitty

Taitolentoryhmä Finnish Advanced National Aerobatic Team harjoittelee Jämijärven vanhalla pienlentokentällä kesäkuisena aamupäivänä. Ryhmä on kutsunut leirilleen valmentajaksi harvinaisen ulkomaalaisvieraan.

Taitolentäjät Tapio Pitkänen, Mikko Jägerholm ja Robert Obolgogiani ovat kokeneita edustajia Suomen taitolentomaajoukkueessa. He lentävät siviiliammatikseen reittilentokoneita. Joukosta erottuu kokemuksen ja meriittien perusteella ryhmän kuopus Harri Kanto. Hän on helsinkiläinen rakennusyrittäjä, joka aloitti vakavan taitolentoharrastuksen vasta keski-iässä.

– Lapsena minusta piti tulla lentäjä, mutta se jäi toteutumatta. Asuin Kainuussa, siellä ei ollut oikein mahdollisuuksia. Seitsemän vuotta sitten kipinä syttyi uudelleen, Kanto kertoo.

Harri Kanto saa ohjeita Elena Klimovichilta. Kuva: Mikko Vähäniitty.

Lentäjältä vaaditaan näyttöjä

Nykyään taitolentäjältä täytyy löytyä taitolentokelpuutus. Ennen vanhaan lupakirjan sai esittelemällä Trafille vanhoja meriittejään, mutta nyt on osoitettava tarkkaan dokumentoitu koulutuspolku.

– Suoritin ultrakevyen koneen lupakirjan ja lentelin maakuntalentoja. Olimme lomareissulla Floridassa perheen kanssa, ja keksin, että käynpä kokeilemassa taitolentoa kaksitasoisella koneella. Ensimmäisellä kerralla se puraisi välittömästi, ja Suomeen päästyäni liityin heti urheilutaitolentäjiin. Nykyisin olenkin kerhon puheenjohtaja.

Kanto on suorittanut useita eri lupakirjoja päästäkseen siihen, missä hän nyt on. Alkuperäinen ultralupa maksoi vain puolet siitä, mitä moottoroitujen koneiden yksin ajamiseen vaadittu PPL eli private pilot license myöhemmin maksoi. Huomattava kuluerä ovat myös itse koneet, sillä ne ovat joko lentäjien henkilökohtaista tai kerhokavereiden kanssa yhdessä ostettua omaisuutta.

– En ollut vielä lentolupakirjaakaan saanut, ja minulle tarjottiin osuutta neljän kimpassa täysverisestä taitolentokoneesta. Ajattelin, että kun taivaalta tippuu tällainen tilaisuus, niin sitä ei voi jättää käyttämättä. Ilmoitin vaimolle, että nyt saat laittaa nimen paperiin, ja minä lähden tästä hakemaan lainaa, Kanto nauraa.

Harri Kanto kilpailee jo viidettä tai kuudetta kesää, joten asiat ovat edenneet nopeasti. Kanto täyttää pian 48 vuotta, ja hän on kulkenut yhden vuosikymmenen aikana koko matkan käytännössä nollasta EM-kilpailijaksi asti.

Tapio Pitkänen on päivätyökseen reittilentäjä ja vapaa-ajalla taitolentäjä. Kuva: Mikko Vähäniitty.

Kutsuvieras idästä

Ryhmää valmentava Elena Klimovich on lähtöisin täysin toisesta maailmasta. Hänestä koulittiin taitolentäjä Neuvostoliitossa. Valtio kustansi koulutuksen, mutta vaatimukset nuorille kokelaille olivat kovat. Nyt Klimovich työskentelee sekä lentokouluttajana että insinöörinä venäläisessä avaruusyhtiö Energiassa.

– Minä luulin tietäväni paljon lentämisestä, mutta kun tapasin Elenan, aloin ajatella toisin, itsekin varsin kokenut Pitkänen sanoo esitellessään vieraan.

Klimovich aloitti lentämisen opiskeluiässä ja sai pian valmistuttuaan kutsun maajoukkueleirille. Hän on erilaisesta taustasta tulevana pystynyt näyttämään suomalaisille lentäjille täysin uusia tapoja tehdä asioita.

– Olemme hakeneet vaikutteita monelta suunnalta. Esimerkiksi ranskalaiset ovat taiteilijoita, jotka maalailevat isoja kuvia taivaalle. Venäläiset taas ovat enemmän tekniikka- ja tarkkuusorientoituneita, Kanto kommentoi.

Klimovich on käynyt kaikkialla ja lentänyt kaikkea, mikä ilmaan nousee. Hän ei itse pysty laskemaan, kuinka monella eri konetyypillä hän on elämänsä aikana lentänyt. Merkkejä ja mallejakin on kertynyt kymmeniä, ja sen lisäksi hän painottaa vakavana, että sama mallikaan ei tarkoita, että kone on samanlainen.

– Jokaisella koneella on oma persoonallisuutensa, Klimovich selittää hieman ärtyneenä maallikon tyhmistä kysymyksistä.

Mikko Jägerholm on moninkertainen Suomen mestari. Kuva: Mikko Vähäniitty.

Suurin osa ajasta kuluu maan pinnalla

Vain kolmasosa leirillä käytetystä ajasta vietetään Pitkäsen mukaan ilmassa. Sääolot eivät ole leikin asia näin kevyillä koneilla operoitaessa. Nytkin vaarallisen voimakas tuuli estää lentämisen koko päiväksi, joten suorituksia käydään läpi lähinnä palaveripöydän ympärillä.

Ennen jokaista lentoa suoritetaan lennonvalmistelu, jota tavanomaisesti suomeksi, englanniksi ja venäjäksikin kutsutaan ”briefingiksi”. Myös jokaisen lennon jälkeen istutaan pöydän ympärille ja puretaan suoritus.

Säiden herran päättäessä, että lentäminen ei onnistu, koko päivä kuluu vanhoja suorituksia laajemmin purkaessa ja uusia valmistellessa.

– Mitä enemmän harjoittelet maan pinnalla, sitä parempi suorituksesi on ilmassa, kuuluu Klimovichin ohjenuora.

Klimovichin kaltaisten maailman huippujen tarjoama valmennus on tarkkaa ja aikaa vievää. Myös valmennettavat sitoutuvat lentoleireille pitkiksi ajoiksi kerrallaan, vaikka aika kuluisikin pöydän ääressä. Se vaatii luonnetta kaikilta asianomaisilta, sillä Kannollakin on kotona vaimo ja lapsi.

– Olen hyvin kiitollinen perheelle siitä, että he kestävät näitä viikkoja. Poika täyttää vasta viisi vuotta, joten hänkään ei ihan vielä hyppää mukaani koneen rattiin.

Robert Obolgogiani lentää sekä Suomessa että Venäjällä. Kuva: Mikko Vähäniitty.
Julkaistu: 16.6.2018