Apu

Jyrki Sukulan ruokaremontti



Jyrki Sukulan ruokaremontti

Jyrki Sukula on kaulaansa myöten mukana hankkeessa, jolla kouluruokailusta tehdään houkuttelevaa. Hän uskoo, ettei tätä herätysliikettä pysäytä mikään.
Teksti Liisa Talvitie

Menestynyttä, monessa liemessä mukana ollutta huippukokkia Jyrki Sukulaa ei pidättele mikään, kun hän pääsee puhumaan tämänhetkisestä lempiaiheestaan. Tarinaa tulee vauhdilla ja kovalla äänellä.

Nyt ei ole kyseessä hotellien tai kuppiloiden kuntoon saattaminen, vaikka helmikuussa alkavatkin Kuppilat kuntoon -tv-ohjelman kolmannen kauden kuvaukset.

Jyrki Sukula on mukana Savonia-ammattikorkeakoulun viime vuonna käynnistämässä hankkeessa, jonka tavoitteena on kouluruokailun kehittäminen ja nostaminen sille kuuluvaan asemaan. Hyvää kansainvälistä mainetta nauttiva asia nousee entistä enemmän tapetille, kun saamme lukea uutisia muun muassa englantilaislasten liikalihavuudesta.

Hankkeen pilottikoulu on kuopiolainen Pyörön koulu.

Jos ja kun kouluruokailun maine saadaan kuntoon, voidaan puhua koko Suomen ruokaremontista. Tulevaisuuden kuluttajia ovat tämän hetken lapset ja nuoret.

– Pitää lähteä liikkeelle siitä, että kouluruokailu ei ole kulu, vaan investointi. Ensin meidän pitää saada lapset syömään. Ruoan pitää olla paitsi hyvää myös nuorten hyväksymää eli coolia!

Sukula sanoo, että kun ruoka on hyvää, on markkinointikysymys saada ennen kaikkea 14-vuotiaat tytöt innostumaan kouluruoasta.

– Silloin ruoan käyttöaste nousee ja selvää on, että pojat seuraavat tyttöjen esimerkkiä.

Tyttöjen lisäksi on mukaan saatava koulujen rehtorit. Jos he, kuntien ruokahuollon johtajat ja tilastoja ymmärtävät poliitikot sitoutuvat hankkeeseen, mikään ei ole hankkeen onnistumisen esteenä.

Yhteiskunnallisesti merkittävät ja kansalaisten terveyttä edistävät hankkeet ovat kiinnostaneet Jyrki Sukulaa ennenkin.

Hän lanseerasi jo runsaat kymmenen vuotta sitten terveelliset ja maistuvat Via-valmisruoat ja oli mukana rypsiporsashankkeessa.

Hän arvelee, että sai osittain näistä ansioista Suomen Sydänliiton tunnustuspalkinnon. Se ojennettiin Sukulalle viime sunnuntaina Apu-lehden terveysristeilyllä.

– Vian tuotekehittelyssä yhdistettiin ravitsemus ja maku. Rypsiporsaan ansiosta suomalaisten suoniin tarttuu satojatuhansia kiloja vähemmän kovaa rasvaa. Päämääränä on ollut vaikuttaa suomalaiseen ruokaan niin, että suolan, rasvan ja lisäaineiden määrää on vähennetty.

Jo vuosina 1972–1977 toteutetussa Pohjois-Karjala-projektissa parannettiin suomalaisten elintapoja. Maaherra Esa Timosen käynnistämä projekti pyrki parantamaan sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien itäsuomalaisten elintapoja, ja sen keulahahmoksi nousi lääketieteen tohtori Pekka Puska.

– Se on eniten suomalaisten makutottumuksiin vaikuttanut hanke. Ruoan maun pyöristäminen suolalla ja rasvalla väheni, mikä antoi kokeille tilaa maustaa. Koko makupaletti alkoi silloin muuttua hapokkaan ja karvaan suuntaan.  

Mikään ei myöskään estä kouluruokailun kehittämistä.

– Olen syönyt loistavia kouluruokia, mutta vanhasta maineesta ja harmaista kastikkeista on päästävä eroon.

Sukula sanoo nykynuorten elävän visuaalisessa maailmassa. Siksi ruoan pitää näyttää hyvältä, mutta myös ruokaloiden sisustamiseen on kiinnitettävä huomiota.

– Meillä on kansainvälisesti fantastinen järjestelmä. Kun kouluruoan laatua, imagoa ja ruokailutilojen viihtyvyyttä lisätään, ja tehtävä viedään onnistuneesti maaliin, ei tarvita mitään lisäresursseja. On vain kerättävä yhteen viime aikojen parhaat käytännöt ja kokemukset.

Yksi suuri ongelma kouluruokailussa on se, ettei ruokahetkeä osata arvostaa riittävästi.

Viidentoista minuutin mittainen ruokatunti on aivan liian lyhyt, koska näläntunne poistuu tutkimusten mukaan vasta kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua ruokailun aloittamisesta.

– Huono juttu on myös se, että oppilaat ja opettajat eivät syö yhdessä. Olen kuullut myös kouluista, joissa pitää edelleen olla hiljaa ruokailun aikana. Ei ruokahetken pidä olla sellainen. Sehän on myös yhdessäoloa ja sosiaalisten taitojen opettelua.

Sukulan tapa ei ole koskaan juuttua ongelmaan, vaan poistaa se.

– Lopetetaan lässyttäminen ja hankerahojen tuhlaaminen, koska ammattitaidon puutteesta ei ole kyse. Olen häkeltynyt siitä osaamisen ja sitoutumisen määrästä, mitä olen maakunnissa nähnyt.

Hän toivoo myös, että elintarvikkeiden sijaan ruvetaan puhumaan ruoasta.

– Lähtökohdan pitää olla se, että ruoka on hyvää ja ravitsevaa. Sen pitää puhutella kaikkia aisteja.

Ei ole epäilystäkään, että Sukula on mukana kaikissa hankkeissa supliikkinsa ja markkinamiehen taitojensa ansiosta.

– Ja myös rakkaudesta lajiin, hän sanoo.

Kohtuus on sana, jota Jyrki Sukula käyttää mielellään. Hän on vuosien varrella testaillut kaikenlaista oman painonhallintansa takia, mutta ei vanno minkään äärisuuntauksen tai muoti-ilmiön nimiin.

– Ääri-ilmiöt ja erilaiset ismit ovat vaarallisia varsinkin, kun suomalaiset uskovat professoreihin ja muihin auktoriteetteihin.

Kun Jyrki Sukula puhuu kohtuudesta, se ole ei tylsän synonyymi.

– Kohtuus ei ole maailman helpoin tyylilaji, mutta terveellinen ruoka ja liikunta tekevät meistä terveemmän, jaksavamman ja siten myös tuottavamman kansakunnan. Henkinen ja fyysinen pahoinvointi kulkevat käsi kädessä, eikä ruoka saisi aiheuttaa kumpaakaan. Ruoka on paras reseptivapaa itsehoitolääke, josta on vain tehty turhan monimutkaista.

Omassa elämässään Jyrki Sukula pyrkii nyt eroon kaikesta monimutkaisesta ja liiallisesta. Hän on luvannut itselleen ja perheelleen, että keskittyy omaan terveyteensä tänä vuonna enemmän kuin takavuosina.

Viime vuosi oli yhtä hullunmyllyä.

– Vuosisadan kiireisin!

Sukula oli aloittamassa kahta uutta hanketta, Liedossa Naapurin maalaiskana -yritystä ja Aurassa Jymyn jäätelöä, sekä  mukana kahden tv-ohjelman teossa. Näiden lisäksi työtä teettivät viiniviljelmät omalla Italian-tilalla, jossa hänen perheensä asuu ympäri vuoden.

Työmäärä oli viime vuonna niin hengästyttävä, että keskittyminen itseen oli aloitettava vuodenvaihteessa perheen yhteisellä lomalla Etelä-Afrikassa.

– En ole pitänyt näin pitkää lomaa viiteen vuoteen, minkä sainkin kuulla viisivuotiaalta kuopukseltani Helmiltä. Se veti mielen vakavaksi, mutta nyt loman jälkeen on levännyt olo ja hyvä fiilis. Treenasin lomalla personal trainerin avustamana joka toinen päivä, ja jo se nosti fyysistä kuntoa.

Jääkiekkoa aktiivisesti nuoruudessaan pelannut kokki ja yrittäjä kertoo miettineensä sitä, miten hänen äitinsä kuoli 53-vuotiaana. Kassi-Alma hahmostaan tunnettu viihdetaiteilija Marja-Leena Sukula oli silloin vain kolme vuotta vanhempi kuin poikansa nyt.

– Täytän itse lokakuussa viisikymmentä, ja se herättää monenlaisia ajatuksia. Voimat ovat riittäneet hyvin tähän asti, ja siihen on vaikuttanut ehdottomasti hyvä tiimi, jonka kanssa teen työtä – sekä tietysti perheen venyminen.

Jyrki Sukula sanoo, että olisi parasta elää niin kuin saarnaa. Vanha sanonta suutarin lapsista ilman kenkiä pitää hänenkin kohdallaan paikkansa.

– Kuntoilu on jäänyt työkiireiden takia taka-alalle, eikä asiaa auttanut parin vuoden takainen liukastuminen Helsingin keskustassa. Lensin päin kadulla olevaa tolppaa, johon löin rintalihakseni. Se vaiva on kuitenkin jo ollutta ja mennyttä, ja nyt on kuntoremontin paikka. Suomessa minulla ei ole autoa, ja se on hyvä. Kävelen paljon.

Esimerkkinä hyvästä kunnosta Jyrki Sukulalla on oma isänsä.

– 74-vuotias isä, joka on viinitilamme talkkari, osaa pitää huolta itsestään.

Jos kokin kalenteri ei ollut oikein hallussa viime vuonna, niin tänä vuonna kaikki on toisin.

Ainakin näin alkuvuodesta.

Julkaistu: 6.2.2015