Apu

Jyrki Kataisen hyvästit Kesärannalle



Jyrki Kataisen hyvästit Kesärannalle

Luopuminen tuo myös lupauksen uudesta. Pääministerivuodet Jyrki Katainen on kahlannut läpi perheensä tuella. Yhdessä kohdataan myös tuleva iso elämänmuutos. Jos virka Brysselissä aukeaa, koko perhe muuttaa ulkomaille.
Teksti Apu-toimitus

Kesärannan puutarhassa on lämmin, vaikka taivas enteilee sadetta. Vanha huvila lepää syreenien keskellä. Ikkunoista on näkymä tyyneen merenpoukamaan. Pääministeri Jyrki Kataisen silmissä häivähtää iloinen pilke, kunnes kasvot vakavoituvat.

– Tunnelmat luopumisen hetkellä ovat haikeat ja samalla odottavat. Edessä on iso muutos, jonka suuruutta en osaa edes tässä hetkessä arvioida.

– Tuntuu hyvältä, että elämään tulee jonkinlainen vaihdos. Nautin eteenpäin menemisen tunnelmasta. Se tuntuu oikealta ja tärkeältä – paitsi henkilökohtaisesti myös perheen kannalta. Aina ei tarvitse seurata vanhaa tuttua polkua, vaan joskus on hyvä katsoa vaihtoehtoisia reittejä, minne ne vievät.

Tänä viikonloppuna Jyrki Katainen luopuu kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä ja juhannuksen jälkeen työstä pääministerinä. Sen jälkeen työkuviot ovat auki: joko Brysselistä aukeaa uusi huippuvirka tai edessä on kansanedustajan neljän viikon kesäloma.

Sitä ennen on sanottava jäähyväiset. Puolueväelle ja Suomen kansalle.

36 500 päivää. Aamuherätyksiä, kokouksia, puheita, iltatilaisuuksia. Linjanvetoa, kättelyitä, ajatustenvaihtoa. Ajanjakso kattaa pienen ihmiselämän.

Kun Jyrki Katainen nousi kymmenen vuotta sitten vastavalittuna puheenjohtajana pitämään ensimmäistä puhettaan, kannustamassa oli kolme vuotta aiemmin kokoomusnuorista löytynyt vaimo Mervi Katainen. Puoliso seisoo taas tukena, kun mies pitää perjantaina 13.6. viimeistä kertaa puheen omalle väelleen.

– Se on tunteikas hetki. Itku ei ole varmasti kaukana.

Viimeisessä puheessa ei kuulla poliittisia linjanvetoja. Siinä kiitetään tärkeitä ja rakkaita ihmisiä vuosien varrella tuesta ja yhteistyöstä. Jätetään hyvästit.

– Olen kokenut työni kokoomuksen johdossa perheen päänä olemisena. Tehtävä on ollut minulle enemmän kuin työ. Se on ollut elämäntapa, johon olen sitoutunut koko sydämelläni. Olen halunnut kantaa vastuuta ja tehdä oman osuuteni Suomen eteen.

– Vaikka luopuessa saa uutta tilalle, se ei poista haikeutta merkityksellisen ajanjakson päättymisestä. Haikeus kertoo asian tärkeydestä, Jyrki Katainen sanoo.

Katainen toivoo pääsevänsä maistamaan toisenlaista elämää. Mikäli hänet valitaan Olli Rehnin jalanjäljissä pätkätalouskomissaariksi, edessä on kotimaan vaihdos koko perheelle.

– Olemme puhuneet mahdollisesta muutosta Brysseliin. Elämä kahden maan välillä ei ole meille vaihtoehto. Jos EU-virka aukeaa, myös Mervi ja tytöt lähtevät mukaan. Järjestämme työt ja tyttöjen koulut uuteen maahan, Jyrki Katainen avaa perheen suunnitelmia.

Pääministerin ja puolueen puheenjohtajan työt ovat vaatineet perheeltä paljon joustoa. Katainen tiedostaa, että hänen työnsä on rajoittanut Espoon kaupungin hallintopäällikkönä työskentelevän vaimon elämää.

– Vaikka stressi on heijastunut myös kotiin, vaimo on jaksanut aina seistä vahvana tukenani. Yhteinen arvopohja vaimon kanssa on tärkeä.

Aviomies on kiitollinen vaimolleen perheen vastuunkannosta.

– Mervi huomioi aina hyvin läheisiään. Olen oppinut häneltä toisista välittämistä, mutta on minulla siinä vielä tekemistäkin.

Luopumispäätös huipputehtävistä syntyi osin jo neljä vuotta sitten. Silloin Katainen asetti mielessään itselleen kymmenen vuoden rajapyykin puolueen johdossa. Päätös varmistui viime vuoden aikana.

– Muutos on tervetullut paitsi henkilökohtaisesti myös perhe-elämän kannalta. Koen myös vahvasti, että on aika antaa tilaa uusille ihmisille ja näkökulmille.

Kotona lapset ovat reagoineet isän tulevaan työn vaihdokseen omalla tavallaan.

– Vanhempi tyttö odottaa isän töiden vähenemistä. Nuorempi lähti taas heti pakkaamaan matkalaukkuaan, kun väläytimme mahdollisuutta ulkomaille muutosta. Laukku oli vartissa pakattu Tatu ja Patu -kirjoilla, legoilla ja nukeilla, perheenisä hymyilee.

Mitä vuosista jää käteen? Yksittäistä uran huippuhetkeä tai vaikeinta paikkaa Katainen ei osaa nimetä. Kumpiakin on useita – monesti hankalimmat ja palkitsevimmat tilanteet limittyvät toisiinsa.

– Kun takana on viikkojen paine pitkillä neuvotteluilla ja lyhyillä yöunilla, ratkaisun löytyminen on upea hetki. Siinä tuntee syvää tyytyväisyyttä ja mieletöntä väsymystä. Takki on tyhjä ja olo kuin Finlandia-hiihdon hiihtäneellä. Silloin mielessä on vain sauna ja pitkät yöunet, Katainen kuvaa.

Pitkiä ja vaikeita neuvotteluja on käyty erityisesti leikkauksista ja veronkorotuksista, mutta myös rakenteellisista uudistuksista. Muutaman kerran pääministeri on joutunut painimaan tosissaan epätoivon ja luovuttamisen tunteen kanssa, kun laajapohjaisen hallituksen neuvottelut ovat kriisiytyneet mahdottomaan tilanteeseen.

Katainen muistaa muutaman hetken, jolloin osapuolten arvot ja mielipiteet ovat olleet niin kaukana toisistaan, ettei tilanteesta ole näkynyt ulospääsyä.

– Vaikeimmissa hetkissä on tärkeää muistaa sitoumuksensa. Kun on sitoutunut vastuuseen Suomesta, ei voi luovuttaa vain, koska asiat ovat vaikeita. Silloin löytyvät myös keinot ja ratkaisut.

Kun on antanut kaikkensa, mieli on helpottunut ja levollinen. Sisimmässä on luottamus siihen, että päätökset vievät Suomea eteenpäin, jos ei harppauksin, niin ainakin pienin askelin.

– Kokemusteni jälkeen ajattelen, ettei mahdottomia asioita ole olemassakaan. Ratkaisua ei vain osaa aina heti nähdä, Katainen kiteyttää.

Rankka työ vaatii hiljaiset huvit. Näin on ainakin pääministeri Kataisen kohdalla. Tiukat työrupeamat ovat heijastuneet kodin arkeen täyttämällä paitsi perheen isän kalenteria myös sisäistä kovalevyä.

– Joskus stressi on näkynyt huonoina yöunina. Työpäivät ovat venyneet ja olen ollut kotona henkisesti poissaoleva. Kun aivojen kapasiteetti on tapissa, arjen asiat unohtuvat myös helposti. Aikataulut ja kurahaalarit esimerkiksi.

Onneksi lapset palauttavat isän nopeasti tähän hetkeen ja arkipäivän asioihin.

– Kun pelaa ja askartelee tyttöjen kanssa tai lukee Risto Räppääjä -kirjoja, pääsee totaalisesti irti työstä.

Isä on ottanut myös tavaksi tehdä tyttäriensä kanssa luontoretkiä lähiympäristöön.

Reppuun pakataan makkarat ja kolmikko patikoi grillipaikalle. Makkaroiden käristyessä voi seurata sorsien verkkaista uiskentelua Nuuksion metsälammessa.

Lasten kasvettua perhe on ryhtynyt urheilemaan yhdessä. Kataiset löytää viikonloppuisin talvella hiihtämästä, kesällä pyöräilemästä tai pelaamasta tennistä.

Myös metsästäminen on pääministerille tärkeä, ajatukset toisaalle vievä harrastus. Hän nauttii, kun saa seurata aamuneljältä pellon laidassa luonnon heräämistä uuteen päivään. Auringon noustessa alkaa kuhina. Linnut rakentavat pesiään ja jänikset loikkivat.

–Luonnon keskellä tavoitan kiireettömyyden. Lyhytkin jahti nollaa ajatukset.

Jos hyvin käy, metsästäjä saa viedä mukanaan kotiin kaurispaistin ja valmistaa sen juhlahetkenä padassa.

Jyrki Katainen sanoo pääministerin työn edellyttävän jatkuvaa epävarmuuden sietokykyä.

– Tässä työssä ei voi takertua tuttuun ja turvalliseen. Johtaminen punnitaan paineen keskellä.

Äärimmäisin kokemus epävarmuudesta ajoittuu kuuden vuoden taakse, jolloin Katainen toimi valtiovarainministerinä. Silloin maan talous syöksyi pankkikriisissä eräänä perjantaina eikä kukaan tiennyt, millainen aamu viikonlopun jälkeen valkenee.

– Se on ainoa kerta, jolloin olen tuntenut työssäni pelkoa. Kun lähdin töistä, olin neuvoton. Näytti todennäköiseltä, että jos ratkaisua ei löydy, iso joukko yrityksiä kaatuu rahoituspulaan. Ehdin jo miettiä, onko lapsilla enää päiväkoteja ja minne heidät viikonlopun jälkeen viedään. Mitä sitten on, kun ei ole mitään?

Pääministerin mukaan kaikki hallituskaudella neuvotteluissa mukana olleet puolueiden puheenjohtajat ja keskeiset avustajat pärjäisivät kansainvälisessä politiikassa vaikeiden asioiden neuvottelijoina.

– Nämä vuodet ovat kasvattaneet meitä kaikkia. Alun riidoista on päästy hyvään yhteishenkeen. Tänä keväänä päätöskokonaisuutta neuvoteltaessa osattiin eriävistä mielipiteistä huolimatta jo välillä nauraakin.

Erityisen suuren kiitoksen pääministeri antaa yhteistyöstä valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kanssa.

– Luottamus välillämme on ollut vahva. Se on ollut suuri apu vaikeimpina hetkinä.

– Tärkeää sparrausapua olen saanut työssäni muun muassa Erkki Liikaselta ja Björn Wahlroosilta. Politiikan ytimessä suurin tukeni on ollut puoluesihteerimme Taru Tujunen, Jyrki Katainen kiittää.

– Politiikassa on kuunneltava paitsi järkeä, myös sydäntään. Faktatiedon hallinnan lisäksi itselleni on tärkeää, että ratkaisu tuntuu oikealta. Jos joutuu tekemään päätöksiä itseään vastaan, on mahdotonta perustella omaa toimintaansa uskottavasti kenellekään.

Kataisen lauseet sydämen politiikasta eivät peitä alleen sitä, että politiikassa on osattava myös tehdä kompromisseja. Joskus on luovuttava jostakin itselle tärkeästä pienestä seikasta mahdollistaakseen isoimman ja tärkeimmän toteutumisen.

– Pääministerin työ on ollut minulle henkilökohtaisesti haastava ja vaativa paikka. Olen taistellut rohkeuden kanssa: uskallanko tehdä päätöksiä, jotka eivät ole täydellisiä?

– Päätöksiä kritisoivat unohtavat usein, ettei täydellistä päätöstä ole olemassa. Epätäydellisten ratkaisujen vaihtoehto on täydellinen tekemättömyys. Ilman epätäydellisiä, edes hitusen eteenpäin vieviä ratkaisuja, ongelmat räjähtävät lopulta käsiin.

Hän on oppinut, että jos yhteinen arvopohjaa neuvotteluissa puuttuu, käytännönläheisyys on tärkeä arvo.

– Tällainen ideologinen erimielisyys olisi voinut olla pahimmillaan kohtalokasta. Jos päätöksiä ei olisi syntynyt, demokratia olisi voinut ajautua kriisiin.

Ulkona kesäsade kastelee Kesärannan puutarhan. Ilmassa tuoksuu vastaleikattu nurmi. Iltapäivässä aistii lupauksen tulevista kirkkaista päivistä ja seesteisistä kesäilloista. Juhannus on jo kulman takana, ja sen jälkeen Jyrki Kataista ei enää nähdä kyselytunnin prässissä tai kommentoimassa ajankohtaisia kysymyksiä.

Työstään Suomen johdossa hän jää kaipaamaan päätöksentekoprosesseja, joilla on saanut rakentaa maataan. Hän kaipaa jo myös EU-maiden johtajien tiivistä yhteisöä. Uusi työ Brysselissä mahdollistaisi tosin yhteyden jatkumisen maiden päättäjien kanssa.

– Paras palaute työstäni on tullut ihmisiltä, jotka ovat todenneet, etteivät he ole kanssani asioista välttämättä samaa mieltä, mutta ovat kokeneet työni rehelliseksi ja luottamusta herättäväksi.

– Tässä tehtävässä kyynisyys haastaa paljon. Kun ympärillä keskitytään virheiden etsimiseen ja osoittamiseen, on hyvä itse muistaa taustalla vaikuttava isompi kuva. Se, miksi tätä työtä tekee ja mihin tässä maailmassa uskoo ja luottaa. Minua on vienyt eteenpäin rakkaus ja velvollisuudentunto tätä maata kohtaan. Halu tehdä parhaani Suomen eteen ja pikkupoikana mummolta oppimani lähimmäisenrakkaus.

Pääministeri kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan työskennellä maan johdossa.

– Tästä työrupeamasta jää hyvä jälki sydämeen. Oloni on levollinen, sillä tämän enempään en olisi pystynyt, hän sanoo. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkaa:

– Olen antanut tälle työlle kaikkeni.

Lämpimän ja liikuttuneen katseen alla näkyy vuosien tuoma huoli ja paino. Vastuunkantajan sydän.

Teksti Tellervo Uljas

Kuvat Kirsi Tuura

Julkaistu: 27.6.2014